JULKAISUTIEDOT

Näkövammaisten Airut

Numero 1/2018

15.1.2018

Näkövammaisten liitto ry:n jäsenlehti

107. vuosikerta

11 numeroa vuodessa printtilehtenä, Daisy-äänilehtenä, pistekirjoituksella, sähköisenä Luetus-julkaisuna ja pdf-näköislehtenä.

Julkaisija:

Näkövammaisten liitto ry

PL 30

00030 IIRIS

p. 09 396 041

airut@nkl.fi

www.nkl.fi/airut

Toimitus

Päätoimittaja:

Marika Mäkinen

p. 09 3960 4652

p. 0500 417 670

marika.makinen@nkl.fi

Taitto, ilmoitukset:

Aatu Komsi

p. 09 3960 4651

p. 050 396 4651

aatu.komsi@nkl.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset:

Niina Juntunen

p. 09 3960 4656

lehtitilaus@nkl.fi

ISSN 0355-5666

Helsinki 2018

Tuettu Veikkauksen tuotoilla.

Elektronisen julkaisun tuottaja:

NKL/Tiedonhallintapalvelut

Pääkirjoitus: Pioneerityötä 90 vuotta

Teksti Sari Loijas, Näkövammaisten liiton puheenjohtaja

Tänä vuonna Näkövammaisten liitto täyttää 90 vuotta. Sokeat ihmiset perustivat liittomme vuonna 1928 edunvalvonnan ja yhteiskunnallisen asemansa vahvistamiseksi. Vaikuttamis- ja oikeuksienvalvontatyö sekä palveluiden tuottaminen ovat vielä nytkin liiton ydintehtäviä.

Näkövammaisten omistajuus näkövammaisasioissa oli Sokeain keskusliiton ideologinen peruskivi, jolle liiton toiminta rakennettiin eikä tuon peruskiven pidä antaa rapautua. Näkövammaisten ihmisten itsensä tulee olla liittomme toiminnan keskiössä ja sen sisällön määrittäjinä. Järjestömme palvelutuotannon tulee kohdentua ensisijaisesti näkövammaisille ihmisille. Tavaratalotyyppisen tarjonnan asemesta liittomme on syytä pitää yllä kivijalkakaupan kaltaista suppeampaa, mutta laadukasta toimintaa. Näkövammaisasioihin erikoistuneena kivijalkatoimijana työmme tulee perustua erityisosaamiseen ja syvälliseen näkövammaisasiantuntemukseen.

Oikeuksienvalvonta- ja vaikuttamistyössä liittomme on suuntauduttava enemmän ulospäin ja kyettävä mukauttamaan toimintaa yhteiskunnan muutoksiin. Tämän lisäksi työmme tavoitteena on oltava se, että myös yhteiskunta muuttuu toiminnoiltaan paremmin näkövammaisten ihmisten tarpeita vastaavaksi. Siksi liiton on tehtävä tiivistä yhteistyötä omien jäsenyhdistysten ja muiden vammaisjärjestöjen ja sidosryhmien kanssa. Perustehtävästään suoriutuakseen järjestömme on kehitettävä myös uusia toimintoja. Niiden on synnytettävä lisäarvoa, jonka turvin mahdollisuutemme tuottaa näkövammaisille ihmisille välttämättömiä palveluita säilyvät. Uuden kehittämisellä tulee kuitenkin olla aina selvä kytkös näkövammaisuuteen. Huomion tulee kohdentua tinkimättömästi liittomme ydintehtävän hoitamiseen, joka tulevaisuudessakin on edelläkävijän pioneerityö.

Kuvassa Näkövammaisten liiton puheenjohtaja Sari Loijas. Loijaksella on lyhyt vaalea tukka, musta paita ja paidan päällä kirkkaansininen takki.

Kiikarissa

Suomi mahdollisti sähköisen toisen puolesta asioinnin sote-asioissa

Suomessa voi ensimmäisenä maailmassa aikuinen valtuuttaa toisen henkilön asioimaan puolestaan sähköisesti sosiaali- ja terveysasioissa. Toisen puolesta asiointi edellyttää sähköisen terveydenhuollon asioinnin valtuutuksen tekemistä Suomi.fi-verkkopalvelussa.

Ensimmäisenä uuden toimintatavan on ottanut käyttöönsä Etelä-Savon sosiaali- ja terveyspalvelujen kuntayhtymä (Essote). Valtuutusmahdollisuudet laajenevat jatkossa.

Suomi.fi-verkkopalvelussa voi antaa valtuuden asioida toisen henkilön tai yrityksen puolesta myös useassa muussa julkisen hallinnon palvelussa.

Kuva: «Shutterstock. Kuvassa vanhempi mies ja nuorempi nainen kävelyllä puistoalueella. Mies on pyörätuolissa ja nainen kävelee hänen rinnallaan. He hymyilevät toisilleen. Nainen työntää pyörätuolia ja on laskenut toisen kätensä miehen olalle ja mies puolestaan oman kätensä kevyesti naisen käden päälle.

Sitaatti

"Viittaus apuvälineeseen syrjinnän aiheuttajana on melko yleinen tapa perustella ja oikeuttaa syrjintä sen sijaan, että huomio kiinnitettäisiin yhteiskunnan rakenteellisiin esteisiin."

Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, Yle Draaman blogissa

Lyhyesti

Seinäjoen kaupunginkirjasto on saanut Celia-palkinnon. Palkinto myönnettiin tunnustuksena kirjaston työstä lukemisesteisille lapsille suunnattujen palvelujensa kehittämisestä.

Kirja Näkövammaisen lapsen kuntoutuksesta

Käsi käden päällä -kirja käy läpi sokeiden ja vaikeasti heikkonäköisten lasten kehitystä vastasyntyneestä alakouluikään. Kirjassa tarkastellaan mm. näkövammaisen lapsen kielen ja puheen kehityksen erityispiirteitä, motoriikan kehittymistä ja näköä korvaavien aistien käyttöä sekä näön aktivoimista. Kuntoutus ei ole erillinen saareke, vaan osa jokapäiväistä arkea, leikkejä ja elämää. Se on kärsivällistä ohjausta, mutta myös mukavaa yhdessäoloa lapsen kanssa.

Jaana Engblom & Kirsti Hänninen & Leena Honkanen (toim.): Käsi käden päällä - Näkövammaisen lapsen kuntouttava arki. 30 e + postimaksu, tilaukset: www.silmatera.fi.

Kuvassa Käsi käden päällä -kirjan kansi. Kannessa taaperon kättä ohjataan tunnustelemaan etualalla olevan puulaatikon erimuotoisia koloja.

Celian oppikirjat maksuttomiksi

Celian maksulliset peruskoulun, lukion ja ammatillisen koulutuksen oppikirjat ovat muuttuneet vuoden alussa maksuttomiksi.

Jatkossa kaikki oppikirjat saa Celianet-verkkopalvelusta, josta löytyvät myös muut Celian tuottamat kirjat.

Uimari Antti Latikalle MM-kisahopeaa

Antti Latikka ui MM-hopeaa 100 metrin selkäuinnin heikkonäköisten S13-luokassa parauintien MM-kisoissa Méxicossa joulukuussa. Kyseessä oli hänen ensimmäinen MM-tason mitalinsa.

Latikka oli Suomen joukkueen ainoa näkövammainen. Joukkueeseen kuuluivat myös Meri-Maari Mäkinen, Jessika Markkanen, ja Leo Lähteenmäki. Mäkinen voitti kultaa SM7-luokan 200 metrin sekauinnissa ja Lähteenmäki pronssia S9-luokan 50 metrin vapaauinnissa.

Kirkon verkkosivualustalle Saavutettavuus huomioitu -leima

Suomen evankelis-luterilaisen kirkon Lukkari-verkkosivualusta on saanut Saavutettavuus huomioitu -leiman. Lukkari-alustalle on tehty kirkon evl.fi-verkkosivusto ja 151 seurakunnan verkkosivustot.

Saavutettavuus huomioitu -leima on Näkövammaisten liiton, Eficoden ja Yleisradion yhteistyössä kehittämä kriteeristö ja saavutettavuuden arviointimalli verkkosivustoille. Leima on voimassa kolme vuotta, jonka jälkeen sivusto tai sovellus on arvioitava uudelleen, mikäli se ei ole säilynyt muutoksitta.

NKL:lla on nyt podcast

Näkövammaisten liitto on perustanut oman podcastin, jonka kautta voit nyt alkuun kuunnella näkövammaisten nuorten tuottamaa Nyöri-podcastia ja vinkkejä erilaisten sovellusten, ohjelmien ja tekniikan käyttöön. Tulevaisuudessa tarjonta laajenee muun muassa historiaohjelmilla ja haastatteluilla.

Podcasteilla tarkoitetaan internetistä löytyviä ääni- tai videotallenteita, joita voi kuunnella tai katsella joko suoratoistona omalla tietokoneella tai ladata tallenteen esimerkiksi kannettavaan mp3-soittimeen tai älypuhelimeen.

Lisätietoja ja ohjeita: http://nkl.fi/podcast.

Kuvana kuvamanipuloitu valokuva pöydällä omalla jalustallaan seisovasta studiomikrofonista, jonka jalustan keskelle on maalattu iso Näkövammaisten liiton Annansilmä-logo.

Kuukauden ääni

Hiljaiset aamut vähenevät. Pimeästä huolimatta tiaiset ja viherpeipot laulavat jo.

NKL:n avustusehdotuksissa huomioitu siirtyvät avustukset

STEA julkaisi joulukuussa historiansa ensimmäisen avustusehdotuksen sosiaali- ja terveysalan järjestöille. Jaettava avustus oli yhteensä yli 340 miljoonaa euroa.

Teksti Marika Mäkinen

Näkövammaisten liitto ry on sijalla 17 STEA:n avustusehdotuksen suuruudessa. Suurimman avustuksen, lähes 6,5 miljoonaa euroa olisi ehdotuksen mukaan saamassa Y-säätiö. Sen jälkeen tulevat Suomen mielenterveysseura ry ja Ensi- ja turvakotien liitto ry.

Vammaisjärjestöistä 20 suurimman avustuksen saajien joukossa ovat ehdotuksen mukaan Näkövammaisten liiton lisäksi Kehitysvammaliitto ry ja Invalidiliitto ry.

Näkövammaisten liiton avustusehdotuksen kokonaismäärä on vajaa 2,7 miljoonaa euroa, kun se vuonna 2017 oli noin 3,5 miljoonaa euroa.

-Avustusesitys on pienempi, koska Näkövammaisten liitolla on eri toiminnoissa siirtyviä avustuksia kuluvalle vuodelle. Tämä huomioiden NKL:n toimintojen avustustasot ovat edellisen vuoden tasolla, toteaa Näkövammaisten liiton toimitusjohtaja Jukka Tahvanainen.

Hän lisää, että kaikessa on kehitettävä toimintaa niin, että Näkövammaisten liitto vastaa paremmin näkövammaisten tarpeisiin.

-Siihen meillä on yhdessä hyvät edellytykset.

Avustusta haki STEA:lta tänä vuonna yli 1 152 järjestöä 2 441 avustuskohteelle ja niitä ehdotetaan 871 järjestölle 1 841 eri kohteeseen. Avustuksia haettiin yhteensä 467 miljoonaa euroa ja ehdotetaan myönnettäväksi 342 miljoonaa.

Avustustoiminta siirtyi vuoden 2017 alusta sosiaali- ja terveysministeriön yhteyteen perustettuun Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukseen STEA:an, joka myös valvoo ja arvioi avustusten käyttöä.

Sosiaali- ja terveysministeri tekee lopullisen päätöksen avustuksista alkuvuoden 2018 aikana.

STEA:n rahoituksesta kertova logo on monille tuttu, muun muassa Airuen sivuilta.

Kuvateksti: STEA:n rahoituksesta kertova logo on monille tuttu, muun muassa Airuen sivuilta. Kuvassa "Tuettu Veikkauksen tuotolla" -logo.

Alueyhdistysten puheenjohtajat: Lopetetaan vertaismollaus

Airut lähetti kyselyn kaikille neljäntoista alueyhdistyksen puheenjohtajille. Vastaajat toivoivat liittoon enemmän yhteistyötä ja kokemusten vaihtoa. Eniten alueilla huolettivat kuljetuspalvelujen tilanne ja lähestyvä sote-uudistus.

Teksti ja kuvitus: Aatu Komsi

"Aika eripurainen." "Liikaa eripuraa ja riitaa." "Kaipaisi parempaa yhteen hiileen puhaltamista."

Tällaisia vastauksia antoivat Näkövammaisten liiton alueyhdistysten puheenjohtajat, kun Airut pyysi heitä kuvailemaan, millainen maamme näkövammaisyhteisö heidän mielestään on. Neljästätoista alueyhdistyksen puheenjohtajasta joka kolmas nosti vastauksessaan eri sanoin esille liiton sisäisiä ilmapiiriongelmia.

Kommentit annettiin, vaikka puheenjohtajille ei ollut edes luvattu vastauksia käsiteltävän nimettöminä. Kyselyssä ei myöskään pyydetty arvioimaan ilmapiiriä, vaan sen nostivat esille vastaajat itse.

Moni puheenjohtaja korosti vastauksissaan yhdistysten merkitystä vertaistuen tarjoamisen kanavana näkövammaisille - olivat nämä sitten vielä liittyneet jäseniksi tai eivät. Ilmapiiriongelmien koetaan uhkaavan sitä.

-Kilpailu ja toisten tahallaan mollaaminen ei sekään innosta osallisuutta yhteisössä, huomautti Lapin Näkövammaisten Soile Järvirova.

Puheenjohtajat eivät sanallistaneet, missä eripura heidän mielestään ilmenee. Muissa kommenteissa esille nostettiin alueellinen epätasa-arvoisuus, minkä esimerkiksi Järvirova liitti siihen, että suuri osa liiton toiminnasta on Etelä-Suomessa ja Helsingissä.

Kaikki vastaajat eivät jakaneet huolta ilmapiiristä samoissa määrin. Esimerkiksi Keski-Suomen Näkövammaisten Mauno Sirviö arvioi, että maamme näkövammaisyhteisö on "yhtenäinen ja pyrkii auttamaan toisiaan".

-Minulla on sellainen kokemus, että vaikka kaikenlaista kuohuntaa välillä on, niin pohjimmiltaan näkövammaisyhteisömme puhaltaa siihen kuuluisaan yhteen hiileen, arvioi Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaisten (HUN) Anneli Iltanen.

Puheenjohtajat huomauttivat myös, että moni näkövammainen jää yhteisön ulkopuolelle tai jopa syrjäytyy. Tämän mainitsivat etenkin Pohjois-Karjalan Näkövammaisten Marjatta Lackman sekä Satakunnan Näkövammaisten Ilkka Aro. Jälkimmäinen harmitteli sitäkin, että henkilötietolain vuoksi näkövammaisten lasten ja nuorten tavoittaminen on vaikeaa.

Osan puheenjohtajista mielestä liitto on vaikuttavuudessaan ja jäsentensä etujen puolustamisessa hyvä ja toimii laajalla rintamalla. Osa kuitenkin pitää liiton näkyvyyttä julkisuudessa vähäisenä.

-Jäsenet eivät välttämättä ymmärrä tai tiedä riittävästi liitosta ja kokevat sen toiminnan määräävänä eikä tukevana, arvioi Pohjanmaan Näkövammaisten Anders Nyberg, joka istuu myös Näkövammaisten liiton hallituksessa.

Omat opit yhteiseen käyttöön

Airut pyysi puheenjohtajia arvioimaan myös sitä, millaista olisi ihanteellinen alueyhdistysten välinen yhteistyö. Kuitenkin neljästätoista vastaajasta vain kuusi toi vastauksessaan esille alueyhdistysten keskinäisen yhteystyön tai sen mahdollisuuden - kaikki loput tulkitsivat kysymyksen viittaavan liiton ja alueyhdistyksen väliseen yhteistyöhön.

Liitolta vastaajat toivoivat sparrausta, ajatustenvaihtoa STEA-avustusten haun tueksi, edunvalvonnasta huolehtimista sekä erilaisten teemoitettujen keskustelujen käynnistämistä yhdistysten toiminnasta.

-Jokaisella alueyhdistyksellä olisi mielestäni hyvä olla joku "tukihenkilö" liitossa, arvioi Pohjois-Savon Näkövammaisten Jari Koskinen.

Yhdistysten keskinäiseltä yhteistyöltä toivottiin yhteisten tapahtumien järjestämistä, jolloin kustannukset henkilöä kohden laskisivat, sekä toimivaksi koettujen vinkkien jakamista.

Etelä-Savon Marja-Leena Väänänen painotti osaamisen jakamisen tärkeyttä. Hän kertoi heidän alueyhdistyksensä osallistuneen Pohjois-Karjalan näkövammaisten kirjastohankkeeseen, saaneen omalle pistekirjoituskurssilleen ohjaajan Pohjois-Savosta ja tekevän käsityökurssien osalta yhteystyötä Näkövammaisten käsityöntekijöiden kanssa.

-Jos yhteistyötä saataisiin tiivistettyä, se voisi keventää joidenkin asioiden osalta työtaakkaa, koska muualla on ehkä jo löydetty hyvät ratkaisut pulmaan, jota nyt pähkäilen, arvioi HUNin Anneli Iltanen.

Iltanen mainitsi myös sote-uudistuksen olevan yksi mahdollinen tiiviimpään yhteistyöhön rohkaiseva aihe.

Kainuun Näkövammaisten Sirpa Myöhänen toivoi, että tapahtumat olisivat aina avoimia muillekin kuin oman alueen väelle.

-Järjestöpäivät on hyvä väylä käytäntöjen jakamiseen ja yhteistyön tiivistämiseen, mutta tarvittaisiin myös toisenlaista kontaktia. Tai sitten järjestöpäiviä voisi laajentaa - nythän niille voi osallistua vain yksi luottamus- ja yksi toimihenkilö, hän kirjoitti.

Kaakkois-Suomen Näkövammaisten Markku Mikkola jakoi vastauksessaan myös kritiikkiä.

-Toivoisin avoimuutta toimintaan, hän vastasi lyhyesti.

Osallisuuden työkalu

Näkövammaisten liiton 90-vuotisjuhlavuoden teema on Yhteistyön voimalla. Airut kysyi puheenjohtajilta, miten aihe voisi näkyä myös yksittäisten jäsenten arjessa.

Puheenjohtajat vastasivat lähes yksimielisesti, että oleellisinta on tarjota yhteisön kautta näkövammaiselle kokemus osallisuudesta, vertaistukea ja rikkaampaa sosiaalista elämää. Lapin Soile Järvirova painotti vertaistuen jakamista yksinäisille ja syrjäytyneille näkövammaisille, joilla ei välttämättä ole mitään apuvälineitä tai tietotekniikkaa saatavilla.

Liiton yhteistyön arvioitiin vaikuttavan ihan jokaisen näkövammaisen arkeen. Pohjois-Karjalan Marjatta Lackman nosti esimerkiksi mahdollisuuden saada asiansa osaavaa kuntoutusta sekä apua oikeuksienvalvontaan ja tiedonsaantiin liittyvissä asioissa. Varsinais-Suomen Näkövammaisten Aimo Lintunen toivoi näkövammaisniksien eli pärjäämisen ja onnistumisen tuoman ilon vaihtoa.

-Voimme oppia toisiltamme. Jos jollain tavalla saan arkeni toimimaan paremmin, se toimii edelleen paremmin, vaikka jaan asian muillekin, tiivisti Tampereen Näkövammaisten Kari Vähänen.

-Tiedon lisääminen yksittäiselle jäsenelle merkitsee myös matalampia kynnyksiä avun hakemiseen, huomautti Päijät-Hämeen Näkövammaisten Veli-Matti Santavuori.

Kuljetuksen tulevaisuus pelottaa

Oman alueen näkövammaisia puhuttavista huolista sote-uudistus ja kuljetuspalvelut mainittiin ylivoimaisesti eniten. Näistä kummankin mainitsi puheenjohtajista joka toinen. Jos mukaan lasketaan välilliset viittaukset matkustamisvaikeuksiin, kuljetuspalvelut mainitsi lähes kolme neljäsosaa.

Kuljetuspalveluiden osalta puheenjohtajat pelkäsivät nimenomaan palveluiden heikennyksiä, joiden pelätään olevan tulossa vastaan. Huoli liittynee etenkin kesällä voimaan astuvaan taksilain muutokseen, joka kannustaa kuntia siirtämään kuljetuspalvelut pois yleisen taksin käytöstä kunnan omaan ja samalla rajatumpaan palveluun. Keski-Suomen Mauno Sirviö huomautti, että myös kuljetuspalvelujen erot naapurikuntien välillä aiheuttavat ongelmia.

-Kun kuljetuspalveluiden rajat menevät kuntien mukaan, se rajoittaa jäsenistön osallistumista huomattavasti, Sirviö kirjoitti.

Sote-uudistukseen puheenjohtajat suhtautuvat pelokkaasti ja todeten, ettei kukaan vielä oikein tiedä, mitä kaikkea se tuo tullessaan.

-Missä vammaispalvelupäätökset tehdään uudistuksen jälkeen? Saanko enää kuljetuspalveluita? Saanko henkilökohtaista apua? Miten kuntoutuksen käy? Mitä valinnanvapauden tulon myötä saan valita? listasi alueensa huolia Pohjois-Pohjanmaan Näkövammaisten Katja Kuusela.

Muut puheenjohtajien mainitsemat huolet lienevät monille yhdistyksille Suomessa tuttuja: Miten iäkkäät jäsenet pärjäävät arjessa? Miten vastavammautuneet saataisiin mukaan toimintaan? Mistä saadaan tarpeeksi aktiiveja? Onko vaara, että yhdistys tekijöiden puutteen vuoksi kuihtuu pois?

-On tietysti hyvä, ettei uusia näkövammaisia taida tulla nuorten keskuudessa niin kuin ennen, mutta se merkitsee myös yhdistysten toiminnan heikkenemistä. Näin ollen yhteistyö muiden vammaisjärjestöjen kanssa on suotavaa. Miksei tulevaisuudessa olisi vaikkapa kuulo- ja näkövammaisten yhteinen yhdistys? pohtii Päijät-Hämeen Veli-Matti Santavuori.

Pohjanmaan Näkövammaisten Anders Nyberg harmittelee myös sitä, että moni jäsen ei ole valmis osallistumaan aktiivityöhön ja luottaa siihen, että liitto tai alueyhdistys hoitaa kaiken.

-Samalla kuuluu myös ikuinen valitus, että liitto ja alue eivät tee mitään. Se ehkä johtuu tiedon puutteesta. Monien mielestä tärkein tehtävämme on järjestää erilaisia vapaa-ajan tapahtumia, Nyberg kirjoitti.

Laki on nykyään parempi

Näkövammaisyhteisön suurimmaksi onnistumiseksi tällä vuosikymmenellä puheenjohtajat nostivat lakeja kuten YK:n vammaissopimuksen ratifioinnin ja yhdenvertaisuuslain muutoksen. Liiton oikeuksien≡valvontaa ja palvelu≡opastakin kehuttiin.

Arvokkaana pidettiin myös saattajapalvelujen saamista mukaan joukkoliikenteeseen, älylaitteiden parantumista ja näkövammaisten työllistämistä.

-On saatu nuoret näkövammaiset hyvin integroitumaan valtaväestöön. Vertaistukea on annettu yhä enemmän, ja meitä kaikkia on tuettu elämässä eteenpäin, arvioi juhlavasti Pohjois-Savon Jari Koskinen.

Pieni osa puheenjohtajista nosti esille myös yhdistyksen toimintakäytäntöjen muutoksia. Pohjois-Pohjanmaan Katja Kuusela kiitti liittokokousten lopettamista.

-Muutos kevensi hallintohimmeliä huomattavasti, Kuusela kirjoitti.

Vapaan sanan, liitolle lähetettävien terveisten kohdassa moni puheenjohtaja toivoi parempaa tiedotusta liiton asioista alueyhdistyksille saakka, lisää yhteistyötä liiton ja alueyhdistysten välille ja liiton edustajien jalkautumista alueyhdistyksiin.

-Toivottavasti myös viime vuosilta tuttu leikkauslinja ei enää jatkuisi, vaan päästäisiin toteuttamaan liiton tärkeintä tehtävää normaalioloissa, kirjoitti Mauno Sirviö.

-Näkövammaisten liiton on mielestäni keskityttävä vain siihen tärkeimpään, näkövammaisten edunvalvontaan. Kaikkea muuta saa jo muualtakin, arvioi puolestaan Päijät-Hämeen Veli-Matti Santavuori.

Kuva 1: Piirroskuva, jossa eriväriset, peräkkäin ja vierekkäin seisovat tikku-ukot muodostavat Suomen valtion muodon. Kuvan perspektiivi on yläviistosta, hieman Turun eteläpuolelta meren suunnalta katsottuna.

Kuva 2: Neljätoista eriväristä tikku-ukkoa ryhmänä yläviistosta kuvattuna.

Santeri Penttinen ei pelkää pimeää

Santeri Penttinen on nuori yhdistysaktiivi Keski-Suomen Näkövammaisista. Hän kiinnostui yhdistystoiminnasta alun alkaen liikunnan kautta ja päätyi kehittämään ja organisoimaan pimeä kahvila -toimintaa.

Teksti Sari Karjalainen

Kuvat Hanna-Kaisa Hämäläinen

Vuonna 2016 Keski-Suomen näkövammaiset ry:ssä Jyväskylässä toimi aikuisille näkövammaisille suunnattu liikuntaryhmä, jossa kannustettiin ihmisiä liikkumaan. Ryhmässä oli kuntopiiri, uitiin ja tanssittiin. Santeri Penttinen, 22, oli toinen ohjaajista.

Urheilukerhon hiivuttua Penttistä pyydettiin mukaan yhdistyksen Pimé Café -toimintaan, joka oli jatkunut jo useita vuosia. Syksyn 2016 aikana kahvilatiimi järjesti kaksi pimeää pop up -kahvilaa: toisen Suomen käsityön museossa, toisen Tourujoen yössä.

Myös tänä vuonna on kahvilaa pidetty kouluilla, yliopistolla ja taidemuseossa.

-Olemme keittiön puuttuessa toteuttaneet kahvilaa simppelillä tarjoilulla, pikemminkin elämyskärki edellä, Penttinen sanoo.

Yleensä kahvilassa on neljästä viiteen tarjoilijaa.

-Olisi aina hyvä, jos tarjoilijoita olisi yksi enemmän kuin pöytiä.

Radiopuhelimella pidetään yhteyttä kahvilan ulkopuolella päivystäviin vapaaehtoisiin. Näin välitetään muun muassa tietoa siitä, koska on asiakkaita tulossa.

Tarjoilijat hakevat asiakkaat pimennetystä eteistilasta, opastavat heidät pöytiin ja tarjoilevat kahvit samalla vastaillen kaikenlaisiin kysymyksiin.

Pimeässä kahvilassa Penttinen toimii luontevasti. Sekin auttaa, että hän on nähnyt kahvilan rakentamisen valoisassa ja muistaa hyvin, mitä missäkin on. Myös joitakin tuntoaistilla havaittavia opasteita laitetaan kahvilaan tarjoilijoiden työtä helpottamaan.

Pimeä tekee puheliaaksi

Santeri Penttinen on pannut merkille, että asiakkaat avaavat yllättävän luontevasti keskustelun pimeässä vieraidenkin ihmisten kanssa.

Itsekin sosiaalisena tyyppinä Penttinen on tykännyt olla järjestämässä toimintaa. Hän on tullut hyvin toimeen toisten tarjoilijoiden ja asiakkaiden kanssa.

Omaa kielitaitoaan hän moittii huonoksi. Välillä asiakkaiden palveleminen englanniksi on kangerrellut, kun ei ole voinut näyttää heille asioita vaan ne on kuvailtava sanoin.

-Kun pidimme yliopistolla kansainvälisen seminaarin yhteydessä kahvilaa, sovimme, että toiset tarjoilijat mainitsevat asiakasta pöytääni tuodessaan, että puhun huonosti englantia. Minulle tuli turvallinen olo ja uskalsin puhua heti vähän paremmin, Penttinen kertoo.

Santeri Penttiselle huumori on yksi elämän kantavista voimista. Myös kahvila≡tilanteissa hän hyvän maun rajoissa hiukan kiusoittelee asiakkaita kuulostelemalla esimerkiksi, minkä kokoisen kahvimaksun he kulloinkin kilauttavat säästöpossuun.

-Kiitos äidin olen saanut lapsesta asti tähän näkö≡vammaan liittyen sellaisen kasvatuksen, että asioista, joihin ei pysty vaikuttamaan, on turha valittaa. En ole pysähtynyt itkemään omaa tilannettani, vaan olen aina pyrkinyt hoitamaan asioitani mahdollisimman itsenäisesti, Penttinen sanoo.

Iirikseen kahvilatoimintaa ideoimaan

Ihan näinä päivinä Santeri Penttinen aloittaa työt Paikka auki -nuorena Näkövammaisten liiton Pimé Café -toiminnan käynnistys≡tiimissä. Paikka auki on STEA:n rahoittama avustusohjelma, jolla edistetään alle 30-vuotiaiden erityisryhmiin kuuluvien nuorten mahdollisuuksia päästä työelämään.

Työ on osittain etätyötä Jyväskylässä, osittain Näkövammaisten liiton palvelu- ja toimintakeskus Iiriksessä paikan päällä tapahtuvaa.

Tähänastisen kokemuksensa perusteella Penttinen tietää, että pimeä kahvila vetoaa ihmisiin.

-Asiakkailta on tullut kahviloista positiivista palautetta, joka on Jyväskylässä vuoden lopussa purettu virkistäytymistilaisuuden yhteydessä.

Santeri Penttinen uskoo, että Pimé Cafélle voisi olla enemmänkin kysyntää, ja hän toivoo, että yhä useammat ihmiset pääsisivät kokemaan sen.

-Kahvilaksi passeleiden tilojen löytäminen ja helposti liikuteltavan pimennetyn eteistilan rakentaminen antavat sopivasti haastetta työhön.

Ulkona pimeässä liikkuminen on haastavaa

Santeri Penttisen näkövamman taustalla on kaksivuotiaana diagnosoitu retinitis pig≡mentosa. Neuvolan hoitaja oli todennut, ettei pojan silmissä ole vikaa, mutta äiti osasi neljännestä lapsestaan päätellä jotain olevan pielessä. Poika ei kiinnostunut leluista yhtä herkästi kuin sisaruksensa eikä huomannut, kun hänelle vilkutettiin ikkunan takaa.

Silmälääkäri totesi verkkokalvon rappeuman molemmissa silmissä. Näön tarkkuus oli myös huono, ja Santeri sai silmälasit. Hän pääsi myös heti kuntoutuksen piiriin ja muistaa olleensa parhaimpina vuosina kolmellakin eri leirillä.

Tällä hetkellä Penttinen näkee liikkua tutussa ympäristössä ja pystyy lukemaan toisella silmällä normaalia tekstiä. Lukeminen on kuitenkin sen verran hidasta ja vaivalloista, että hän mieluummin kuuntelee kirjoja ja muuta aineistoa.

Kaupoissa hän löytää hyllyiltä vain välttämättömimmät peruselintarvikkeet. Avun pyytäminen ei kuitenkaan ole Penttiselle vaikeaa, kunhan vain myyjä löytyy jostain.

-Se harmittaa, että en voi pyöräillä yksin. Pyöräily olisi mukavaa hyötyliikuntaa.

Miehellä on myös oma harrasteauto, joka on nyt talven pajalla rakenneltavana. Myös opaskoirasta liikkumisen apuvälineenä hän haaveilee. Se toisi vapautta myös urheiluun, jota hän on harrastanut koko ikänsä.

-Vuonna 2015 juoksin Finlandia-maratonilla puolimaratonin aikaan 2.07 ja osia.

Penttinen valmistui ylioppilaaksi 2015, ja sen jälkeen hän on haeskellut opintopaikkoja, muttei vielä ole tärpännyt. Isossa sisarussarjassa kasvaneena hän touhuaa mielellään lasten parissa ja tulee hyvin toimeen myös naapuruston ikäihmisten kanssa.

-Mummo ja minä lenkkeilimme aina paljon. Eräs hänen tuttavansa, rollaattorilla kulkeva mies, ihmetteli aina, jos ei mummon "keppipoika" ollut mukana, yläasteikäisestä valkoisen kepin kanssa liikkunut Penttinen kertoo.

Kuvateksti: Santeri Penttinen aloittaa tammikuussa Näkövammaisten liiton pimeä kahvila -toiminnan kehittäjänä. Kuvassa Santeri Penttinen istuu leveästi hymyillen puisella penkillä huoneessa, jonka tausta hehkuu keltaisena kuin aamuaurinko. Hänellä on päässään oranssi-musta lippalakki, yllään sinivalkoinen ruutupaita ja jalassaan siniset farkut ja ruskeat kengät.

Kuvateksti: Santeri Penttinen pystyy lukemaan toisella silmällään normaalia tekstiä. Se on kuitenkin liian vaivalloista. Lähikuva Santeri Penttisen hymyilevistä kasvoista.

Esteettömästi matkalle

VR pyrkii parantamaan vammaisille asiakkaille suunnattuja palvelujaan. Lippuautomaatitkin saattavat olla näkövammaisille sopivia jo vuoden päästä.

Teksti ja piirrokset Aatu Komsi

Valokuva Brendan Delany / Fotozone

Nykyisin vain näkevät voivat ostaa lippunsa juna-asemien automaateista. Näkövammaisten osalta asiointi on VR:llä pyritty ohjaamaan ensisijaisesti kännykkäpalveluihin ja R-kioskeille.

Se on Näkövammaisten liiton esteettömyysasiantuntijan Juha Sylbergin mukaan epäreilua.

-Varsinkaan lähiliikenteen asemilla ei ole aina R-kioskia. Ja jos onkin, miten sokea löytää kioskin, jos hänellä ei ole myös älypuhelinta ja Blindsquare-ohjelmaa? Tämäkin jakaa ihmisiä kahden luokan kansalaisiin: sokeat, joilla ei ole älypuhelinta, eivät pysty ostamaan junalippua, Sylberg sanoo.

Lipunmyyntiongelmaan on kuitenkin odotettavissa helpotusta. VR:n uudet, Conduent-yhtiön valmistamat lippuautomaatit on alusta asti suunniteltu selvästi nykyisiä esteettömämmiksi. Niissä on esimerkiksi kaiutin näkövammaisia asiakkaita varten.

-Mietimme myös vaihtoehtoa, että laitteissa olisi mukana kuulokeliitäntä käyttäjän omia nappikuulokkeita varten. Mutta se olisi liian herkkä ilkivallalle - ainakin ulkomailla ihmiset ovat tukkineet niitä purkalla, kertoo automaattien ohjelmistonsuunnittelua johtanut Lauri Larjo VR:stä.

Uudet lippuautomaatit tulevat asiakastestauksiin Helsingin päärautatieasemalle ja Järvenpään asemalle vielä tämän kevään aikana.

Lippu puheohjauksella?

Ihan heti automaatit eivät kuitenkaan tule olemaan näkövammaisille esteettömiä, sillä niiden ohjelmistonkehitys on vielä kesken ja jatkuu senkin jälkeen, kun laitteet on avattu laajempaan käyttöön. Lauri Larjon mukaan esteettömyys saattaa toteutua jo vuoden 2018 aikana, mutta hän ei uskalla luvata mitään.

-Olemme seuranneet paljon sitä, miten maailmalla näitä automaatteja on tehty sokeille esteettömiksi. Meillä on jo pari erilaista ideaa siitä, miten se voitaisiin meillä käytännössä toteuttaa, mutta valmis malli puuttuu vielä. Ongelma on itse asiassa aika haastava, Larjo sanoo.

Larjon mukaan haastetta aiheuttaa etenkin junalippuautomaattien tuotevalikoiman laajuus, mikä karsii mahdollisuuksia käyttää valmiita pikavalintoja. Pohdinnassa heillä ovat olleet niin kännyköiden ruudunlukuohjelmia muistuttavat ratkaisut, puheohjaus kuin sokeita varten tehtävä erillinen käyttöliittymä samaan laitteeseen. Lähtökohtaisesti uusia automaatteja tullaan käyttämään kosketusnäytön kautta niin kuin nykyisiäkin.

-Tavoitteenamme olisi löytää ratkaisu, joka ei ainoastaan mahdollistaisi sokeiden asioinnin vaan hyödyttäisi ihan kaikkia käyttäjiä, Larjo sanoo.

Uudet ohjelmistot rakennetaan samaan järjestelmään, jolle on jo nyt rakennettu uusien sivujen julkinen testiversio beta.vr.fi. Sen saavutettavuustestaukseen osallistui myös Näkövammaisten liiton yhtiö Annanpura. Sovelluskehityksessä VR:n tukena on ollut myös useampi ulkopuolinen yhtiö.

Asemat kartalle

Loppusyksystä 2017 VR toteutti erillisen, vain vammaisille asiakasryhmille suunnatun asiakastyytyväisyyskyselynsä. Vastaava kysely tehtiin ensimmäisen kerran vuotta aiemmin. Tällä kertaa sen lähes 150 vastaajasta peräti 35 % oli näkövammaisia.

Kyselyn tarkkoja tuloksia VR ei julkista. Yhtiön palvelun kehityspäällikön Pia-Mari Sotavallan mukaan vastaajien yleinen tyytyväisyys oli pysynyt kutakuinkin edellisvuoden tasolla. Sotavalta huomauttaa, että näkövammaiset olivat vastaajaryhmistä kaikista tyytyväisimpiä.

-Uskoisin sen liittyvän maksuttomaan saattajalippuun ja siihen, että olemme muutenkin pyrkineet huomioimaan heikkonäköiset asiakkaat junakalustossa erilaisilla merkinnöillä, huomioväreillä ja kohokuvioisilla opasteilla. Asiakaskyselyssä kiiteltiin myös maksutonta puhelinpalveluamme vammaisille asiakkaille, hän sanoo.

Kyselyssä osa näkövammaisista vastaajista toivoi mahdollisuutta tutustua asemien karttoihin ennakkoon VR:n verkkosivuilla.

Vaikka korkeakontrastiset kartat auttavatkin heikkonäköisiä, olisi Näkövammaisten liiton Juha Sylbergin mukaan tärkeää saada sivuille myös sanakarttoja sokeita varten. Hänen mukaansa asemilla olevista kohokartoista ei ole tosiasiassa hyötyä, koska vain harva sokea osaa niitä lukea.

-Jos otat rivistä kymmenen sokeaa, kahdeksan heistä sanoo, ettei käytä kohokarttoja. Loput kaksi kyllä vannovat kohokarttojen nimeen, koska ovat itse ryhtyneet niitä aktiivisesti opettelemaan, hän sanoo.

Pia-Mari Sotavallan mukaan karttoja ollaankin jonkin verran lisäämässä VR:n sivuille. Esimerkiksi HSL-alueen lähiliikenne≡asemista monien kartat onkin jo julkaistu sivuilla PDF-muotoisina kuvina.

-Selvittelemme paraikaa sanallisen kartan saamista Helsingin päärautatieasemasta, hän kertoo.

Mysteerivaunua selvittämässä

Juha Sylbergin mielestä kaiken asemien oleellisen informaation olisi oltava saatavissa myös äänimuodossa. Se tarkoittaisi myös sitä, että esimerkiksi laiturien numerot olisi mahdollista kuulla kyltin äärellä ääneen.

Yksi yleisimpiä ongelmia näkövammaisille junamatkustajille onkin ollut, että junanvaunun vaununumero on niin haalealla kontrastilla, että heikkonäköiset eivät saa siitä selvää. Jos näkövammainen joutuu kysymään apua toiselta matkustajalta, se ei ehkä ole kauhean vakavaa mutta ei kuitenkaan itsenäistä liikkumista.

Älypuhelinratkaisuja voisi olla lisäksi. Sylbergin mukaan Blindsquare-kännykkäappista onkin jo pilotoitu järjestelmää, joka osaisi kertoa laiturilla seisovalle näkövammaiselle hänen vieressään olevan vaunun numeron sijainnin perusteella.

-Se on toiminut hyvin ja on enää tekemistä vailla valmis. Mutta tietysti silloinkin palvelun ulkopuolelle jäävät ne, jotka eivät käytä älypuhelinta, Sylberg huomauttaa.

VR:n Sotavalta on ideoista kiinnostunut. Hän kuitenkin muistuttaa, että laiturien kuulutukset ja junien sijainnit ovat liikenneviraston vastuulla, eikä VR voi niihin yksin vaikuttaa. Esimerkiksi jo Helsingin päärautatieasemalle pian saatava avustamispalvelun kohtaamispaikka on viimein vaihtumassa Elielinaukiolta katetulle laiturialueelle - mutta sekään ei ole sujunut kädenkäänteessä.

Kuka kertoo vammaisuudesta?

VR on järjestämässä tämän vuoden aikana henkilöstölleen lisäkoulutusta vammaisen asiakkaan kohtaamisesta. Koulutus toteutetaan verkkokoulutuksena, joten konduktöörit eivät voi samalla saada esimerkiksi omakohtaista kokemusta sokean opastamisesta.

-Toki kasvokkain tapahtuva koulutus olisi aina parempi, mutta siihen meillä ei nyt valitettavasti ole käytännön mahdollisuuksia. Meillä on kuitenkin koulutuksen suunnittelussa apuna asiantuntijoita niin Näkövammaisten liitosta, Invalidiliitosta kuin Kuuloliitosta, Sotavalta kertoo.

Kehitystoiveiden ohella VR:n toiminnasta löytyy myös kiitettävää.

-Se, että lähijunissa saattajalle ei tarvitse erikseen hankkia saattajalippua, helpottaa monia matkustajia oikeasti paljon, arvioi Näkövammaisten liiton järjestöpäällikkö Markku Möttönen.

Fakta: Ongelmalliset verkkosivut

VR:n verkkosivu-uudistus on vielä kesken. Nykyiset sivut ovat näkövammaisille ongelmallisia niin koodiltaan kuin sisällöltään. O hjeet opaskoiran ja saattajan käytöstä junassa on ripoteltu usealle sivulle ja hieman ristiriitaisestikin. Lisäksi tieto siitä, että sekä saattajan että opaskoiran kanssa matkustavan näkövammaisen tulee ostaa opaskoiralle lemmikkilippu, löytyy vasta sivun lopusta.

Fakta: Henkilökunta ystävällistä mutta välillä tietämätöntä

Asiakaskyselyssä VR:n henkilökuntaa kehuttiin ystävälliseksi ja avuliaaksi. Osa kuitenkin moitti henkilökunnan puutteellista asiantuntemusta vammaisuudesta ja tietämättömyyttä VR:n omista opaskoiraa koskevista säädöksistä. Osa oli myös kokenut henkilökunnan liian kiireiseksi antaakseen riittävästi apua matkustuksessa.

Fakta: Vammaiskortti laajentaa saattajalippuoikeutta?

Nykyisin ilmaisen saattajalipun voivat saada vain näkövammaiset ja pyörätuolilla liikkuvat. Jos VR päättää ottaa eurooppalaisen vammaiskortin käyttöön, oikeus laajenee kaikkiin, joilla on kortissaan A-merkintä.

VR päättänee alkuvuoden aikana, ottaako se kortin käyttöön vai ei. Palvelun kehityspäällikön Pia-Mari Sotavallan mukaan yhtiö suhtautuu ideaan todella positiivisesti.

Pelkistetty piirroskuva Pendolino-junasta. Edelliset kolme faktalaatikkoa on piirretty kukin piirroksen yhden vaunun sisään.

Lähikuva junanvaunun istuimista, joiden käytävänpuoleisessa reunassa on kahvat. Kahvoissa lukevat paikkojen numerot, myös pistekirjoituksella.

OIKAISU: 16.1.2018 korjattu juttuun haastateltavan Pia-Mari Sotavallan nimi. Alkuperäisessä tekstissä sukunimi oli erehdyksessä kirjoitettu Sortavalta.

Tiedä tämä presidentinvaaleista

Ensimmäinen vaali:

- Vaalipäivä on sunnuntai 28.1.2018

- Ennakkoäänestys Suomessa 17.-23.1.2018

- Ennakkoäänestys ulkomailla 17.-20.1.2018

Mahdollinen toinen vaali:

- Vaalipäivä on sunnuntai 11.2.2018

- Ennakkoäänestys Suomessa 31.1.-6.2.2018

- Ennakkoäänestys ulkomailla 31.1.-3.2.2018

Presidenttiehdokkaiden ehdokasnumerot

2, Merja Kyllönen 3, Pekka Haavisto

4, Matti Vanhanen 5, Laura Huhtasaari

6, Tuula Haatainen 7, Paavo Väyrynen

8, Sauli Niinistö 9, Nils Torvalds

Keneltä saat apua?

Vaalivirkailijat neuvovat sinua vaalipaikalla sekä ennakkoäänestyksessä että vaalipäivänä.

Vaalipaikalla on myös vaaliavustaja. Voit pyytää hänet avuksi äänestyskoppiin, jos et itse pysty täyttämään äänestyslippua.

Vaaliavustajana voi toimia myös henkilö, jonka olet itse valinnut, esimerkiksi omainen tai läheinen. Avustajana ei kuitenkaan saa olla ehdokas tai ehdokkaan läheinen. Vaaliavustaja ei saa kertoa kenellekään, ketä äänestit.

Kotiäänestys

Näkövammainen voi äänestää ennakkoon kotona. Kotiäänestyksestä saat lisää tietoa oman kuntasi keskusvaalilautakunnalta. Lautakunnan puhelinnumero on ilmoituskortissa.

Kotiäänestykseen on ilmoittauduttava ensimmäisen vaalin osalta viimeistään 16.1.2018 klo 16:een mennessä ja mahdollisen toisen vaalin osalta 30.1.2018 klo 16:een mennessä oman kunnan keskusvaalilautakunnalle.

Lisää tietoa äänestämisestä:

Vaalien palvelunumerot

0800 9 4770 suomeksi

0800 9 4771 ruotsiksi

Palvelunumeron aukioloajat:

arkisin (ma-pe) klo 8-16.

Palvelunumerosta voit kysyä vaaleihin ja äänestämiseen liittyvistä asioista. Numero on maksuton.

Internet: vaalit.fi

Kuvana musta hevonen -shakkinappula.

Kirjakorva: Pitkä matka historiaa hyödyksi ynnä huviksi

Teksti Tarja Räisänen

Niemi on teatteriohjaaja, käsikirjoittaja ja kirjailija Juha Hurmeen(s. 1959) kuvaus eräästä hyvin tuntemastamme Euroopan pohjoisesta paikasta Skandinavian ja Siperian puristuksessa. Myöhemmin tätä niemeä kutsuttiin myös Suomeksi, mutta ei suurimman osan aikaa siitä 14 miljardista vuodesta, jota teos vaatimattomasti käsittelee.

Hurme aloitta alkuräjähdyksestä ja runsain anekdootein höystettynä kertoo niin Niemen kuin muunkin Telluksen osien tarinan aina 1800-luvun alkuun. Ei siis mikään vaatimaton pyrkimys eikä lukukokemuksenakaan ihan helppo. Hurmeen lennokas kirjoitustyyli ja sadat tarinat toivat hänelle kuitenkin Finlandia-palkinnon.

Pidin tässä kirjassa juuri tarinoista ja sellaisten lähteiden käytöstä, jotka ruokkivat nimenomaan kansallista tarinankerrontaa. Vaikka olen entiseltä ammatiltani historiantutkija, eteeni tuli paljon uutta ja mielenkiintoista. Toisaalta runsaat tarinat haittasivat kokonaiskuvan hahmottamista. Mutta eihän tätä oppikirjaksi ole tarkoitettukaan, vaan hyödyksi ynnä huviksi.

Se, mistä en pitänyt, on Hurmeen tapa ruokkia meidän suomalaisten huonoa itsetuntoa Telluksemme muiden kansojen joukossa. Enimmäkseen vertailut toivat esiin miten muualla oli sivistystä ja täällä barbariaa. Tämä ei nykyisen historiantutkimuksen mukaan pidä paikkaansa, vaikka toki kaikki uudistukset eivät ensimmäisenä tänne Pohjolaan saapuneetkaan.

Liekö muuten kyse siitä huonosta itsetunnosta, että kutsumme joitain lehtipuita jalopuiksi. Hurmeen mukaan niitä kasvoi Niemellä jo ennen kuin havupuut valtasivat alaa. Mutta koska meidän muistissamme ne ovat yleisempiä muissa maissa, ovat ne jaloja. Samaa perua varmaan on, että kutsumme vierasperäisten sanojen luetteloa sivistys≡sanakirjaksi.

Suosittelen kirjaa kaikille Martti Mäkelän äänestä pitäville ynnä niille, jotka rakastavat tarinoita.

Hurme, Juha: Niemi

Teos 2017a

Lukija: Markku Mäkelä

Näkökulmia näkövammaisliikkeeseen: Näkövammaisliike tänään

Teksti Rauni Laihonen

Näkövammaisten liiton puheenjohtaja Sari Loijas oli museoamanuenssi Kari Huuskosen haastateltavana 29.11.2017 Iiriksessä. Luento oli kuudes ja viimeinen sarjasta Näkövammaisliikkeen sata itsenäisyyden vuotta.

Kun Sokeain liitto perustettiin, lähdettiin ajatuksesta, että oikeuksien valvonta oli näkövammaisten ihmisten omissa käsissä ja näkövammaiset olivat oman asiansa omistajia.

Tällä hetkellä Näkövammaisten liitto ei ymmärrettävästi voi toimia pelkästään puheenjohtaja- ja luottamushenkilövetoisesti, vaan tarvitaan ihmisiä, jotka ovat alan ammattilaisia kussakin asiantuntemusta vaativassa tehtävässä. Se tarkoittaa osittain sitä, että näkövammaisten asia on siirtynyt myös muiden kuin näkövammaisten käsiin. Kuitenkin näkövammaisuuden asiantuntemuksen ja päätäntävallan näkövammaiskysymyksissä pitää säilyä näkövammaisilla ihmisillä itsellään.

Luotettavuus on liitolle tärkeä arvo. Se mitä asiakkaille luvataan, on myös toteutettava. Oikeudenmukaisuutta ja yhdenvertaisuutta liitossa toteutetaan riippumatta siitä, kenestä tai minkälaisesta asiasta tai ihmisestä on kyse. Liitto edistää näkövammaisten osallisuutta sekä liiton omiin toimintoihin että liiton ulkopuolella tapahtuvaan yhteiskunnalliseen toimintaan.

Näkövammaistaitojen oppimisella ja lisäämisellä pyritään turvaamaan näkövammaisen omaa elämänhallintaa ja turvallisuuden tunnetta. Liiton tulee vaikuttaa tarvittaviin tahoihin niin, että myös se ottaa omassa toiminnassaan huomioon sen, että näkövammaisten turvallinen elämä normaalisti yhteiskunnan jäsenenä on mahdollista.

Itsenäiseen elämään näkövammainen tarvitsee palveluita. Liiton tehtävänä on palveluiden jatkuvuuden varmistaminen. Näkövammaisille on tarjolla opetusta taitoihin ja valmiuksiin, joiden avulla he pystyvät suoriutumaan itsenäisesti ja mahdollisuuksien mukaan elämään palveluista riippumatonta elämää. Kuitenkaan itsenäisesti suoriutuminen ei sulje pois palveluita.

Vahvana yhteiskunnallisena vaikuttajana liiton tulee pyrkiä olemaan mukana kaikessa mahdollisessa talon ulkopuolella tapahtuvassa toiminnassa. Näin liitto toiminnallaan pyrkii vaikuttamaan siihen, ettei näkövammaisten yli kävellä. Yleisesti ottaen järjestöjen kutsuminen mukaan asioiden virkamiesvalmisteluun on vähentynyt viime aikoina. Vammaissopimus kuitenkin edellyttää vammaisten ihmisten osallisuutta heitä koskevassa päätöksenteossa. Yksi hallituksen missio on yrittää eheyttää ja rakentaa liittoon enemmän yhteisöllisyyttä.

Luentosarja on osa Suomen itsenäisyyden sa≡tavuotisjuhlavuoden ohjelmaa. Airut julkaisee luennoista tiivistelmät. Luentotallenteet löytyvät osoitteesta www.nkl.fi/studiageneralia.

In memoriam: Raimo Tanskanen oli ahkera säveltäjä

Pomarkkulainen musiikkimies, dir. mus. Raimo Tanskanen kuoli sairauden uuvuttamana 29.11.2017. Hän syntyi Polvijärjellä 26.3.1937. Kuusivuotiaana Raimo leikki veljensä kanssa omatekoisella pistoolilla, joka räjähti hänen kädessään. Raimo sokeutui ja hänen elämänsä lähtökohdat muuttuvat. Musiikista tuli keskeinen elämänsisältö.

Raimo kävi Kuopiossa sokeainkoulun ja oppi pistekirjoituksen. Helsingissä Raimo opiskeli Sokeain ammattikoulussa hierojaksi ja suoritti yksityislyseon iltalinjalla keskikoulun ja ylioppilastutkinnon. 22-vuotiaana hän pyrki Sibelius-Akatemiaan, mistä valmistui musiikinopettajaksi 1966. Jo vuotta ennen hän oli suorittanut humanististen tieteiden kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa.

Opiskeluaikanaan hän tutustui Helsingissä opiskelleeseen pomarkkulaiseen Aino Kallioon ja ystävyys johti perheen perustamiseen sekä vuosikymmenien yhteiseloon. Ainon ja Raimon poika Jari Tanskanen toimii Siikaisten seurakunnan kanttorina.

Raimo sai musiikin opettajan työtä Helsingin sokeainkoulusta ja ammattikoulusta. Hän kiinnostui myös esperantosta ja toimi vuosia Steleton puheenjohtajana ja osallistui eri puolilla Eurooppaa esperantokongresseihin. Hän myös riimitteli esperantolle kaikkiaan 12 laulun sanat, jotka olivat pomarkkulaisen Kaje-yhtyeen ohjelmistossa.

Tanskasen perhe muutti 1980-luvun alussa Pomarkkuun ja Raimosta tuli lukion sivutoiminen musiikinopettaja. Musiikkimies tuli pian tutuksi kotikunnassaan. Seurakunnassa tarvittiin kanttorin sijaista, kansalaisopistossa piirien vetäjää, lapsiperheissä pianotuntien antajaa ja laulukuoroissa osaajaa.

Helsingin vuosinaan Raimo oli ollut mukana näkövammaisten kamarikuoro Kontrapunktissa ja jatkoi kuorossa vielä Pomarkusta. Siellä hän liittyi myös Mieslaulajiin ja kirkkokuoroon, joissa toimi johtajana ja laulajana. Pelimannien riveissä Raimo ehti soittaa harmonikkaa ja säestää sillä, pianolla tai muulla kosketinsoittimella yhteislaulutilaisuuksia ja yksinlaulua.

Raimo tunnettiin säveltäjänä ja sovittajana. Hänen sävellyksiään on yhteensä yli sata ja sovituksia parisenkymmentä.

Viimeiset vuotensa Raimo vietti Pomarkun vanhainkodissa. Musiikin kuuntelu radiosta ja levyiltä antoi sentään vielä hiukan sisältöä lahjakkaan muusikon elämän iltaan.

Lasse Viitanen,

Raimon ystävä

Kuvateksti: Raimo Tanskanen vuonna 1956 kiinnittämässä ruuveja säätökondensaattoriin. Mustavalkoinen valokuva miehestä työskentelemässä työkaluin työpöydän ääressä.

Yleisönosasto: Oli se näkövammaisten kirjasto!

Näkövammaisten Airuen 11/2017 jutussa "Ei se ollutkaan näkövammaisten kirjasto" tätä meille todisteltiin, mutta kyllä vaan se on ollut näkövammaisten kirjasto. Ainakin sen käyttö näkövammaisilta on sujunut vaivattomammin, kuin nykyisen. Esimerkiksi vanhan Celianetin käytön pystyi näkövammainen opettamaan toiselle parilla sähköpostiviestillä, mutta uudessa on otettava huomioon käytetyt ruudunluvut, sen asetukset ja selaimet ennen kuin päästään edes alkuun.

Kirjastoalueella eräs näkövammainen kertoi, että hänellä kävi henkilökohtainen opettaja saattamassa alkuun, minkä jälkeen hän harjoitteli kirjan lataamista kirja per päivä 20 päivän ajan tuloksella viisi onnistunutta lainaa. Isommissa taajamissa on kerhoja ja it-tukihenkilöitä uuden Celianetin käytön opettamiseksi, mutta entä syrjemmällä? Celian ohje kysyä kaikkea lähikirjastoista on pelkkää teoriaa. Ei niiden henkilökunta tiedä ruudunluvuista saati näppäinkomennoista.

Kun Celia pyrkii pois CD-levyistä, olisi luullut, että uusien lainausvaihtoehtojen helppokäyttöisyys olisi huomioitu Celianetissä. Vaan eipä ollut - joko ei ymmärretty tai ei välitetty. Aikaisemmin Celiassa seurattiin postirobotin Kirjasto-, Kulttuuri- ja Braille -alueita, ja vastauksia niille tuli kiitettävään tahtiin. Celia mainittiin aktiivisena osallistujana keskusteluissa. Nykyään tilanne on toinen. Kirjastoalueella Celia on, mutta tiedotuskanavana se suosii Facebookia.

Entä CD-lainojen siirto omaan lähikirjastoon? Lainaajan pitää saada tietoa siitä, mitä CD-kirjoja on lainattavissa ja missä on lähin lähikirjasto, josta CD-lainoja edes saa. En tiedä onko tilanne muuttunut, mutta viime kesänä Celiasta myönnettiin, ettei CD-daisyjä saanut yhdestäkään pääkaupunkiseudun kirjastosta, ja Celianetin ja Pratsam Readerin käyttäjätunnuksia sai vain muutamasta. Sitten kirjat vielä haetaan ja palautetaan kirjastoon matkapalvelumatkoja ja avustajatunteja käyttäen, ellei kirjastolla ole kotipalvelua. Niissäkin kirjastoissa, joissa CD-daisyjä on, valikoima on pieni.

Kun laki on nimeltään Laki näkövammaisten kirjastosta ja sen tekstissä näkövammaiset korostuvat käyttäjäryhmänä, niin Celian vetoaminen vanhentuneeseen lakiin on tarkoitushakuista. Eikö rikollisiakin tuomita voimassa olevan rikoslain mukaan, ei sen mukaan, miten sen pitäisi olla? Kaiken näkövammaisuuteen viittaavan sanaston karsiminen Celian tiedottamisesta panee miettimään, kenen kirjasto nykyään on ja toimiiko Celia vastoin lakia.

Me näkövammaiset emme ole yksi ryhmä. Osa pärjää nykyisen Celian kanssa hyvin,, mutta kuinka käy niiden, jotka eivät pärjää? Kuinka "Saavutettavaa kirjallisuutta kaikille" toteutuu heidän kohdallaan?

Kirsti Rosendahl

Yleisönosasto on lukijoiden puheenvuorojen ja keskustelun paikka. Lähetä viestisi osoitteeseen airut@nkl.fi.

Kartalla: Yhdenvertaisia innovaatioita

Luin kestävää elämäntapaa edistävästä aikakauslehdestä artikkelin, joka käsitteli ilmastonmuutoksen torjuntakeinoja ja sitä, miten vaikutuksiltaan suurimmat teot koetaan vaikeasti käsiteltäviksi - jopa tabuiksi. Artikkelissa käsiteltiin neljä yksityishenkilön elämäntapavalintaa, joiden vaikutus ilmastopäästöjen vähentämisessä on suurin. Suurimmasta vaikutuksesta pienimpään nämä teot olivat lapsiluvun rajoittaminen, yksityisautoilusta luopuminen, yksi vuosittainen mannerten välinen lento vähemmän sekä kasvisruokavalioon siirtyminen. Arvaan, että pääosin näkövammaisista koostuva lukijakunta hyrähteli tyytyväisenä useamman kuin yhden tekijän kohdalla.

Kuin sattuman kaupalla suuri osa meistä vammaisista ihmisistä on osattomia ympäristöä eniten kuormittavista kulttuurillemme tyypillisistä toimintatavoista - lihansyöntiä lukuun ottamatta. Yhdenvertaisuuden hengessä moni meistä kuitenkin paitsi toivoo myös työskentelee sen eteen, että yllä mainitut elämän ilmiöt - perhe, itsenäinen liikkuminen kotiseudulla ja maailmalla, mahdollisuus ostaa kaupasta valitsemaansa ruokaa - olisivat mahdollisia erilaisten palvelujen, innovaatioiden ja tukitoimien voimin.

Teknologia mahdollistanee tulevaisuudessa etenkin nykyistä itsenäisemmän liikkumisen niin kotimaassa kuin matkoillakin. Samoin lienee myös erilaisten kauppojen valikoimien selaamisen ja ostosten tekemisen laita. Kun me vaadimme osallisuuden ja yhdenvertaisuuden nimissä näitä mahdollisuuksia itsellemme, on samalla muistettava vaatia, että innovaatiot, ratkaisumallit ja uudet palvelut ovat myös ekologisesti kestäviä ja mahdollistavat vammaisten henkilöiden osallistumisen ilmastotalkoisiin.

Erilaisten palveluiden saavutettavuutta ja esteettömyyttä vaatimalla meistä voi tulla myös globaalien trendien edelläkävijöitä. Tällaisista trendeistä esimerkiksi vähittäiskaupan murros siirtää hiljalleen ostokset fyysisistä myymälöistä internetiin ja "liikkuminen palveluna" (mobility as a service) -ajattelu luo kimppakyydeistä, kutsujoukkoliikenteestä, perinteisestä joukkoliikenteestä ja takseista erilaisten kulkuneuvojen verkon, jossa kulloisenkin reitin mukaan voi yhdellä hinnalla käyttää useita eri kulkuvälineitä.

Kumpikin näistä trendeistä pienentää myös ympäristön kuormitusta, kun tavaroiden ja elintarvikkeiden välivarastointi sähköä ja rakennustarpeita vaativissa myymälöissä vähenee ja yksityisautoilun houkuttavuus pienenee. Ehkä meidän vammaisten olisikin aika osallistua uuden innovointiin ja vaatia palveluita paitsi ihmisoikeuksiimme, myös ekologiseen kestävyyteen vedoten.

Tytti Matsinen on heikkonäköinen teekkari ja teologi, joka katselee maailmaa uteliaasti ja tarkasti

Kuvassa Tytti Matsinen istuu silmät kiinni rauhallisesti valkoisen pöydän ääressä kädet pöydällä. Hänellä on oranssi paita, jossa on sinistä kuviota.

Ilmoitukset

Oikaisuja

Linnan juhlia ei kuvailutulkattu

Marraskuun Airuessa kerrottiin virheellisesti, että YLE lähettäisi kuvailutulkattuna presidentinlinnan itsenäisyyspäivän vastaanoton. Oikeasti kuvailutulkattuna lähettiin Tapio Piiraisen tuore tv-elokuva "Linnan juhlat".

Ecuadoriin vasta tulossa kirjoja ulkomailta

Joulukuun Airuen sivulla 12 kerrottiin virheellisesti, että Ecuadorin saavutettavien julkaisujen tietokantaan olisi jo saatu julkaisuja lähimaista. Tosiasiassa järjestelmän rakentaminen oli vielä tuolloin kesken rajat ylittävän tiedonsiirron osalta.

Tapahtumat

Näkövammaisten Kristillisen Yhdistyksen tilaisuuksia alkuvuonna

La 20.1. klo 14-15.30 Hannu Äimäsen luento Helsingin Raamattukoululla (Töölönkatu 7 A, Helsinki).

Su 11.2. klo 14-16 vierailee eläkkeellä oleva lähetystyöntekijä Mirja Yrjölä Pengersalilla (Pengerkatu 11 A, Helsinki). Muusikkoina Irma ja Juhani Pasanen.

Taidenäyttely Iiriksessä

Jouni Ilmari Karhusen piirroksia ja maalauksia näytteillä Iiris-keskuksessa 11.1.-11.2. 2018. Os. Marjaniementie 74.

Avoinna: ma-pe 8-18.

Näkövammaismuseon historiaklubit keväällä

Tilaisuudet ovat maksuttomia ja kaikille avoimia. Tapahtumakalenterin löydät myös museon verkkosivuilta nkl.fi/museo.

Ke 7.2 klo 15-16.30 "Kun sanomalehti, luetusohjelma ja postirobotti tulivat taloon" - näkövammaisten tiedonsaannin murros 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa. Vieraana NKL:n emeritustiedonsaantijohtaja Teuvo Heikkonen ja atk-suunnittelija Heikki Ekola. Paikka on Iiris-keskus, Helsinki, kokoustila Outa (6 krs.)

Ke 21.2 klo 13-14.30 Näkövammaismuseo meets Pohjois-Kymen näkövammaiset. Aiheena muistitietohistoria ja historiaklubitoiminnan mahdollisuudet. Paikka on Pohjois-Kymen näkövammaiset ry:n aluetoimintakeskus, Salpausselänkatu 30, Kouvola.

Ti 13.3 klo 13-14.30 Näkövammaismuseo meets Varsinais-Suomen näkövammaiset. Aiheena muistitietohistoria ja historiaklubitoiminnan mahdollisuudet. Paikka on Varsinais-Suomen näkövammaiset ry:n aluetoimintakeskus, Läntinen pitkäkatu 37, Turku.

Ke 4.4 klo 15-16.30 Vanha pappi ja olkalaukkumies - kertomuksia ja kokemuksia vammaistyöstä maailmalla. Vieraana rovasti Ari Suutarla. Paikka on Iiris-keskus, Helsinki, kokoustila Outa (6 krs.)

Ke 9.5 klo 12.30-14.30 Näkövammaismuseo meets Etelä-Karjalan näkövammaiset. Aiheena muistitietohistoria ja historiaklubitoiminnan mahdollisuudet. Paikka on Etelä-Karjalan näkövammaiset ry:n aluetoimintakeskus, Valtakatu 26 A 1, Lappeenranta.

Ehdota kuunnelmaa kuunnelmakavalkadiin

Näkövammaisten Kulttuuripalvelu järjestää 6.-7.4. Helsingissä kuunnelmakavalkadin, jossa osanottajat myös keskustelevat lempikuunnelmiensa sisällöstä, äänitehosteista ynnä muusta. Keskustelua vetävät Anne Huttunen ja Satu Linna.

Pyydämme nyt apua ohjelmiston suunnittelussa. Voitte toivoa mitä tahansa YLEn arkistosta löytyvää lempikuunnelmaanne. Rajallisen ajan tähden jätämme pois monijaksoiset sarjakuunnelmat, ellei niistä voida Knallien tapaan esittää vain yhtä jaksoa. Kerro toiveesi viimeistään 31.1. Anne Huttuselle (sallyanne.huttunen@elisanet.fi tai puh. 0500 885 683)Kerro samalla kuunnelman tyylilaji, esim. draama, jännitys, huumori jne.

Terveisin Näkövammaisten Kulttuuripalvelu.

Topelius-larppi

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 200 vuotta Zacharias Topeliuksen syntymästä. Näkövammaisten kulttuuripalvelu juhlistaa merkkivuotta mm. 1800-luvun Suomeen sijoittuvalla historian elävöittämislarpilla la 26.5. klo 10-18. Paikkana Iiris-keskus (Marjaniementie 74, Helsinki).

Upporikkaan ruukinpatruunan testamentti sisältää toinen toistaan eriskummallisempia ehtoja, ja kartanon perillisten on päätettävä, kuinka suhtautua niihin. Oudoin ehto koskee 1600-luvulta peräisin olevaa, kallisarvoista rukousnauhaa: Patruuna on määrännyt rukousnauhan sille, joka voittaa erään vanhan korttipelin. Kartanossa kuohuu muutenkin. Lempi leiskuu kiellettynä ja sallittuna. Ja mikä pahinta, kartanon vanhimman tyttären sulhanen on syytettynä murhasta.

Larppiin ilmoittautuneet saavat selostuksen korttipelin säännöistä, jotka kerrataan paikan päällä. Pelikortit on varustettu Braille-merkinnöin. Larpissa voi toki olla mukana, vaikka ei tahtoisi osallistua seurapeliin.

Hinta on jäseniltä 20 e ja ei-jäseniltä 35 e + omakustanteinen ruokailu 10 e. Yhdistys korvaa jäsenille matkakulut 20 e ylittävältä osalta halvinta matkustustapaa käytettäessä. Mahdollinen majoitus ei sisälly pelimaksuun.

Peliin mahtuu 10 pelaajaa ilmoittautumisjärjestyksessä. Tervetuloa iästä ja larppikokemuksesta riippumatta. Sitovat ilmoittautumiset 31.1. mennessä joko sähköisesti osoitteeseen osallistun@kulttuuripalvelu.fi tai puhelimitse Anne Huttuselle (puh. 0500 885 683). Kerrothan ilmoittautuessasi yhteystietosi ja mahdollinen erikoisruokavaliosi.

Terveisin Näkövammaisten Kulttuuripalvelu

Matkat

Tallinnan-risteilyjä

Järjestän 22 tunnin risteilyn Helsingistä Tallinnaan 24.1. ja 7.2. Ensimmäisellä risteilyllä esiintyy Aki Samuli ja jälkimmäisellä Markku Aro.

Risteilyn hinta A-luokan hytissä 18 euroa, B-luokan hytissa 15 euroa. Ilmoittaudu mahdollisimman pian puh. 046 535 6147, Seppo Jääskeläinen.

Asuntoja

Etsitään asuntoa

Etsin vuokra-asuntoa vaikka toisen toverina. Paikkakunnalla ei ole väliä. Olen näkövammainen 60-vuotias mies. p. 046 535 6147, Seppo Jääskeläinen

Aineiston aikataulu

Airut 2/2018 ilmestyy 15.2.2018. Ilmoitukset viim. 26.1.2018.

Katso loppuvuoden aikataulut mediakortistamme osoitteesta www.nkl.fi/airut. Ilmoitukset jätettävä ilmoitettuna päivänä klo 15.45 mennessä, mielellään sähköpostitse airut@nkl.fi

Toimituksella on oikeus muokata lehden aineistoja ja käyttää lehden juttuja www-sivuillaan. Toimitus ei vastaa tilaamatta jätetyn aineiston säilyttämisestä tai palauttamisesta. Lehdessä ei julkaista voimakkaasti poliittisia tai uskonnollisia kirjoituksia.

Takasivu: Kuntoutus-Iiriksen kevään 2018 teemajaksot

23.-27.4.2018

Ikäihmiset. Kuntoutuksessa keskitytään näköongelman/-vamman tuomaan toiminnalliseen haittaan, muiden aistien harjaannuttamiseen, jäljellä olevaan näkökykyyn, turvalliseen liikkumiseen ja apuvälineisiin. Jaksosi ohjelmat sisältävät sekä yksilöllistä että ryhmäohjelmaa.

21.-25.5.2018

Näkövammaisten liikunta- ja toimintakyky. Kuntoutuksessa keskitytään fyysisen kunnon ja toimintakyvyn parantamiseen, liikkumistaitoon ja päivittäistoimintoihin. Jaksosi ohjelmat sisältävät sekä yksilöllistä että ryhmäohjelmaa.

Kaikki kuntoutukset ovat moniammatillisia yksilöllisiä kuntoutusjaksoja. Mahdollisista jatko≡jaksoista sovitaan ensimmäisellä jaksolla. Kuntoutukset järjestetään Iiris-talossa Helsingissä (os. Marjaniementie 74).

Kuntoutusjaksolle hakeudutaan täyttämällä Kelan kuntoutushakemus. Kirjoita hakemukseen toivomasi ajankohta ja liitä mukaan lääkärin B-lausunto tai kuntoutussuunnitelmasi. Lähetä allekirjoittamasi kuntoutushakemus Kelaan. Huomioithan, että käsittely voi viedä aikaa, joten pos≡titusta Kelalle ei kannata jättää viime hetkeen.

28.5.-1.6.2018

Työssä olevat näkövammaiset ja -ongelmaiset. Kuntoutuksessa keskitytään työssä jaksamisen lisäämiseen, näkemisen ja muun toimintakyvyn haasteiden tukemiseen, näkemisen ja tietotekniikan apuvälineisiin sekä psyykkisen ja fyysisen hyvinvoinnin parantamiseen. Jaksosi ohjelmat sisältävät sekä yksilöllistä että ryhmäohjelmaa.

Lisätietoja: Sihteeri Kirsi Hirvonen (puh. 09 3960 4455, kirsi.hirvonen@nkl.fi), vastaava kuntoutusohjaaja Leena Lepikko (puh. 09 3960 4461), leena.lepikko@nkl.fi www.nkl.fi/fi/etusivu/kuntoutus/hakeminen

Kuntoutus-Iiriksen logo