JULKAISUTIEDOT

Näkövammaisten Airut

Numero 9/2020

21.12.2020

Näkövammaisten liitto ry:n jäsenlehti

109. vuosikerta

9 numeroa vuodessa printtilehtenä, verkkolehtenä, Daisy-äänilehtenä, pistekirjoituksella, sähköisenä Luetus-julkaisuna ja pdf-näköislehtenä.

Näkövammaisten Airut on Kulttuuri-, mielipide- ja tiedelehtien liiton Kultti ry:n jäsen ja sitoutunut Journalistin ohjeisiin.

Julkaisija:

Näkövammaisten liitto ry

PL 30

00030 IIRIS

p. 09 396 041

airut@nkl.fi

www.airutlehti.fi

twitter.com/NKLry

facebook.com/NKLry

youtube.com/c/Näkövammaistenliittory

Toimitus:

Päätoimittaja:

Marika Mäkinen

p. 09 3960 4652

p. 0500 417 670

marika.makinen@nkl.fi

Taitto, ilmoitukset:

Liisa Lähteenmäki

p. 09 3960 4651

liisa.lahteenmaki@nkl.fi

Tilaukset ja osoitteenmuutokset:

Niina Juntunen

p. 09 3960 4656

(ti-to klo 9-15)

lehtitilaus@nkl.fi

ISSN 0355-5666

Helsinki 2020

Tuettu Veikkauksen tuotoilla.

Elektronisen julkaisun tuottaja:

NKL/Tiedonhallintapalvelut

Kannen iskut

- Katja Kuusela nauttii talvivaloista

- STEA leikkasi yleisavustusta

- Jaana Heino vaihtoi alaa

Kannen kuvassa Katja Kuusela

Kuva Juha M. Kinnunen

Sisällysluettelokuva: Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki osallistui 2007 EDF:n mielenosoitukseen Brysselissä.

Kuva: Maria Liisa Punkari.

Pääkirjoitus: Joulu verkossa

Teksti Marika Mäkinen, päätoimittaja

Tämäkään joulu ei ole täydellinen, ei minulla eikä suurimmalla osalla muistakaan. Saattaa jopa olla, että nyt joulu on epätavallinen ja epätäydellinen aivan poikkeuksellisella tavalla.

Monissa suomalaisperheissä takana on koettelemusten vuosi, jonka aikana henkistä painolastia on kertynyt taakaksi asti. Vuoden aikana arki on käynyt arvaamattomaksi. Takana on työttömyyttä, lomautuksia ja konkursseja, huolta ja mielenterveysongelmia sekä entistä tiivistyneempää yksinäisyyttä.

Joulu 2020 on siirretty suurelta osin verkkoon. Esimerkiksi monet juhlintaa rytmittävät kirkolliset tapahtumat, kuten Kauneimmat joululaulut, jumalanpalvelukset, hartaudet ja musiikkitapahtumat toteutetaan virtuaalisina. Joulurauhan julistus Brinkkalan talon parvekkeelta jouluaattona luetaan ensimmäistä kertaa kaupungin historian aikana tyhjälle Vanhalle Suurtorille ja välitetään Yleisradion kautta.

Meillä, joilla on tarvittavat välineet ja taitoa käyttää niitä, ei ole hätää virtuaalijoulunkaan kanssa. Läheskään kaikilla ei kuitenkaan ole mahdollisuutta osallistua verkkotapahtumiin. Onneksi on yksi ihan lyömätön väline, jolla voi tavoittaa lähes jokaisen: puhelin. Soitetaan läheisille, joiden kanssa emme voi fyysisesti tavata ja jutellaan. Annetaan aikaamme.

Omat lähimpäni ovat Helsingin lisäksi sijoittuneet Suomen kartalla kotiseudulleni Etelä-Pohjanmaalle ja Tampereen seudulle. Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä, millaisella joukolla uskallamme kokoontua. Henkilökohtaisista syistä tänä jouluna ovat erityisesti mielessäni pienten lasten vanhemmat: he, jotka ihmettelevät vastasyntynyttä ja he, jotka viettävät lapsensa kanssa joulun sairaalassa kamppaillen pelkoa vastaan.

Tänään vietämme vuoden lyhyintä päivää, on talvipäivän seisaus. Huomisesta alkaen menemme siis taas valoa kohti. Ei hätää, elämä voittaa! Rauhallista joulua!

Kiikarissa

Vimma-palkinnot Tiitu Takalolle, Sekasin-toiminnalle ja Riikka Hänniselle

Ihmisoikeusjärjestö Kynnys myönsi 5000 euron vammaiskulttuuripalkinto Vimman sarjakuvataiteilija Tiitu Takalon sarjakuvaromaanille Memento mori. Teos kertoo omakohtaisesta, elämän lamauttavasta aivoverenvuodosta.

Lisäksi Kynnys myönsi palkinnot Voice of Finlad -ohjelmassa kisailleelle sokealle laulajalle Riikka Hänniselle ja Sekasin-toiminnalle, joka on uraauurtava, vertaistukea ja yhteisöllisyyttä tarjoava toimintamalli mielenterveyskuntoutujien näkökulmasta.

Vimma-palkinto myönnetään vuosittain taiteen tekijälle, joka on tuonut vammaisuuteen ja toimintarajoitteisiin liittyviä kysymyksiä yhteiskunnalliseen keskusteluun taiteellisesti korkeatasoisella tavalla.

Mustavalkoisessa kuvassa Tiitu Takalo. Kuva: Emilia Anundi.

Päivyri joulu-tammikuu

Näkövammaisten liitto täyttää 93 vuotta 28.1.

Sitaatti

Australialainen vammaisaktivisti Stella Young kehitteli raflaavan termin inspiraatioporno. Hän tarkoittaa sillä toimintaa, jossa vammattomat etsivät inspiraatiota vammaisten päivittäisen tekemisen ihannoinnista. Niin kauan kuin meille myydään ajatus, että vammaisuus on pahasta ja ihmisarvoa heikentävä ominaisuus, ei voida puhua tasavertaisesta yhteiskunnasta.

Parauimari Antti Latikka Paralympia.fi-sivustolla

Tilaa Opaskoirakalenteri 2021!

Opaskoirakalenterissa on ihmisten nimipäivien lisäksi myös työssä olevien opaskoirien nimipäivät ja näyttäviä opaskoirakuvia. Lisäksi kalenterista löytyy yleistä tietoa Opaskoirayhdistyksestä ja opaskoirista.

Kalenterin koko on taitettu A3 ja siinä on reikä, josta sen voi ripustaa seinälle. Kalenterin hinta on 15 euroa.

Tilaukset: info@opaskoirayhdistys.fi tai Jari Korhonen / Buckonet Oy, puhelin: 045 230 8875, sähköposti: korhonen.jaripekka@gmail.com

Myös yhdistyksen alueelliset yhteyshenkilöt myyvät kalenteria. Tilaamalla heiltä tuet alueellista opaskoiratoimintaa: opaskoirayhdistys.fi/yhdistys/yhteystiedot

Kalenterin kansikuvassa kaksi vaaleaa labradorinnoutajaa kaluaa puukalikkaa.

Esteettömyyden edistäjät palkittiin

Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset ry palkitsi Destia Oy:n ja Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan näkövammaisten osallisuutta merkittävästi edistäneestä toiminnasta.

Hämeentien peruskorjauksen eri vaiheissa on otettu käyttöön uusia saavutettavuuden, osallistamisen ja esteettömyyden toimintamalleja, jotka helpottavat näkövammaisten ja muiden erityisryhmien elämää ja lisäävät heidän osallisuuttaan rakennusurakoiden suunnittelun ja toteutuksen yhteydessä.

Lisäksi palkittiin hankkeen toteutuksen suunnitteluun osallistuneet Helsingin kaupungin ja Näkövammaisten liiton esteettömyysasiantuntijat Pirjo Tujula ja Juha Sylberg.

Kuvateksti: Esteettömyys ja saavutettavuus on huomioitu hienosti Helsingin Hämeentien remontin eri vaiheissa. Kuvassa Hämeentien remonttityömaa, jossa kävelyreitit on erotettu työmaa-aidoilla. Kuva: Susa Junnola

Sokea mies juoksi yksin viiden kilometrin lenkin

Sokea Thomas Panek, 50, teki historiaa juoksemalla yksin ilman opasjuoksijaa tai opaskoiraa viiden kilometrin lenkin New Yorkin Keskuspuistossa marraskuussa. Panek juoksi apunaan tekoälyyn perustuva Guideline-sovellus, joka antoi hänelle ohjeita korvakuulokkeisiin. Sovelluksen on kehittänyt Googleen kytkeytyvä Alphabet Inc -yhtiö.

Sovellus toimii juoksijan vyötärölle kiinnitetyn puhelimen kameran kautta. Se kerää tietoa juoksuradan keskelle maalatun viivan sijainnista ja muuntaa sen juoksijan korvaan tulevaksi äänimerkiksi, jonka voimakkuus kuvaa hänen sijaintiaan suhteessa keskiviivaan.

Kuvassa mies juoksee valkoista viivaa pitkin. Kuva: Giorgio1978 / Shutterstock.com.

Verkon silmässä

Fazerin ja Pandan verkkokauppojen saavutettavuus syynissä. Onnistuuko ruudunlukuohjelman käyttäjä tilaamaan joulukarkit verkosta?

Fazer

Jotkut sivun painikkeet näkyvät ruudunlukijalle englanninkielisinä, vaikka sivun kieleksi on asetettu suomi. Onneksi sivun otsikkorakenne on selkeä ja hakuosio löytyy omana maamerkkinään. Hieman harmillista on, ettei otsikon "Herkuttelijat, jotka ostivat tämän tuotteen, ostivat myös" alta saanut ruudunlukijalla luettua mitään, mutta omat joulukonvehdit sai siitä huolimatta helposti lisättyä ostoskoriin ja tilattua.

Arvosana 8.

Panda

Maamerkkejä ei löydy ja otsikkorakenteessa olisi parantamisen varaa. Jokainen tuote on oman otsikkonsa alla, joten tuotteiden välillä hyppiminen käy nopeasti. Ostoskoriin päästäkseen täytyy tietää, että ostoskoriin vievässä painikkeessa lukee aina senhetkinen ostosumma ja tuotteiden kokonaismäärä. Kun ostoskorin löytää, tilaamisprosessi on suoraviivainen. Järkevästi nimetyt maksutavan valinnat saavat erikoismaininnan.

Arvosana 7.

Rajat räiskeelle -kansalaisaloite odottaa yhä talousvaliokunnassa

Teksti ja kuvat Rajat räiskeelle

Rajat räiskeelle -kansalaisaloite ilotulitteiden haittojen vähentämiseksi on jumiutunut talousvaliokuntaan. Aloite on viidentoista terveys-, potilas-, vammais- ja eläinjärjestön yhteinen. Mukana ovat myös Näkövammaisten liitto ja Opaskoirayhdistys.

Lakiesityksen tavoitteena on vähentää pysyvästi ja merkittävästi ilotulitteista ihmisille, eläimille ja ympäristölle koituvaa vahinkoa sallimalla luokkiin F2 ja F3 kuuluvien tuotteiden käyttö siirtymäajalla vain ammattilaisille.

Rajat räiskeelle -kansalaisaloite avattiin joulukuussa 2018, ja se keräsi puolessa vuodessa yli 65 000 allekirjoitusta. Aloite eteni viime vuonna eduskuntaan ja merkittiin saapuneeksi talousvaliokuntaan yli vuosi sitten. Eduskunnan puhemiesneuvoston suositusten mukaan valiokuntien tulee ilmoittaa kansalaisaloitteen tekijöille kuuden kuukauden kuluessa lakiesitysten saapumisesta, mihin toimenpiteisiin kansalaisaloitteen suhteen aiotaan ryhtyä.

Rajat räiskeelle -kansalaisaloitteen tavoitteena on suojella ihmisten ja eläinten terveyttä, turvallisuutta ja elinympäristöä sekä yleisesti luontoa ilotulitteiden aiheuttamilta haitoilta.

Ilotulitteet aiheuttavat joka vuosi myös silmävammoja. Vammautuneiden määrä on pysytellyt vuodenvaihteen 2011 jälkeen 11-19 vuosittaisessa uhrissa. Poikkeuksena oli viime vuodenvaihde, jolloin silmävammoja tuli viisi.

Ilotulitteet ovat hengitysteitä ärsyttävien pienhiukkasten ja kaasujen lähde erityisesti suurissa kaupungeissa. Ilotulituksesta aiheutuu myös tulipaloja ja omaisuusvahinkoja. Vuodenvaihteessa 2019-2020 tulipalojen sammuttaminen aiheutti pelastuslaitoksille 99 tehtävää ja ilotulitteista saattoi aiheutua 631 381 euron omaisuusvahingot.

Kuvateksti: Kansalaisaloite ilotulitteiden käytön rajaamiseksi luovutettiin Väestörekisterikeskukselle 6.6.2019. Toisessa kuvassa Rajat räiskeelle -logo, jossa on punainen ympyrä, jonka keskellä on ilotulitusraketti ja teksti Rajat räiskeelle.

Jouluvaloja, sukulaisia ja sardiineja

Teksti Marianne Tenhami

Kuvat Juha M. Kinnunen, Marika Mäkinen, Pixabay ja Shutterstock

Jouluna on aikaa rauhoittua läheisten ihmisten kanssa. Juhlamieli voi syntyä pienistä asioista: tutuista joulun mauista, jouluisesta musiikista tai vaikka hautausmaan kynttilämeren ihailusta.

Katja Kuusela Oulusta muistelee lapsuuden jouluja isolla porukalla. Helsinkiläinen Eija-Liisa Markkula on viettänyt suurimman osan jouluistaan lapsuuden kotikylällään Lammilla.

Jouluvalojen tuiketta

Työorientoituneeksi itseään kuvaava Katja Kuusela kertoo, ettei itse asiassa ole varsinaisesti jouluihminen. Joulu on hänelle muutama vapaapäivä keskellä pimeintä talvea, jolloin on aikaa rauhoittua läheisten ihmisten kanssa.

Edellisten joulujen tavoin hän matkustaa miehensä kanssa koronatilanteen niin salliessa tänä jouluna muutamaksi päiväksi Rovaniemelle äitinsä luo, minne tulee myös hänen pikkuveljensä. Tytär miehineen tulee pistäytymään. Ollaan kiireettömästi yhdessä ja syödään jouluruokia.

Käydään hautausmaalla, missä Katja Kuusela ihailee kynttilämerta. Pikkuveljen kanssa hän kuuntelee huumorijoululauluja nauraa rätkättäen. Jouluna on aikaa lukea. Suosikkeja ovat fantasia- ja scifi-kirjat.

Katja Kuuselan suosikkijouluruokia ovat lanttulaatikko ja hänen miehensä leipoma rommirusinapiimäkakku.

Jouluun valmistautumisessa hänelle ovat tärkeitä jouluvalot.

- Kutsuisin niitä mieluummin talvivaloiksi, koska niitähän voi pitää koko talven. Näen valot, mutta en kovin tarkasti. Niinpä kyselen aina mieheltäni pimeällä liikkuessamme, joko talvivalojen kilpavarustelu on alkanut. Täytyyhän minunkin niitä ripustella viimeistään itsenäisyyspäivää seuraavana viikonloppuna!

Katja Kuusela muistelee lämmöllä lapsuuden jouluja. Silloin otettiin ryhmäkuvia, joihin perheen labradorinnoutajakin halusi mukaan.

- Rippe oli sellainen linssilude ja istui aina eturivissä. On varmaa, että se on kaikissa kuvissa mukana.

- Joulut olivat oikeita jouluja, kun kokoonnuimme serkkujen ja muun suvun kanssa yhteen isolla porukalla. Oli tosi riemukasta, hän kertoo.

Jouluruokia kuten riisipuuroa ja pähkinöitä syötiin vain jouluna, kun nykyään niitä saa ympäri vuoden. Katja Kuuselan mielestä osa jouluruokien juhlavuudesta onkin kadonnut niiden arkipäiväistymisen myötä.

Tyttöjen kanssa ravintolaan syömään

Eija-Liisa Markkula on viettänyt monia perinteisiä ja ihania maalaisjouluja lapsuuden kotiseudullaan Lammilla.

- Olemme käyneet veljeni perheen kanssa kirkossa jouluaaton hartaudessa ja vieneet haudoille kynttilöitä. Joulua on juhlittu yhdessä syöden ja oleillen.

Jotkut joulut hän on jakanut ystävättäriensä kanssa. Viettää hän joulua missä hyvänsä, aina on oltava lanttulaatikkoa, lasimestarin silliä ja sardiineja.

Jouluaattona pari lasillista Lammin omaa joulusahtia kuuluu asiaan. Tänä koronarajoitusten jouluna hän menee joko siskonsa perheen luo Nastolaan tai viettää sen yksin Lammilla rakkaassa talossaan lähellä lapsuudenkotiaan.

- Kotikylällämme minulla on paljon serkkuja. Pienellä kylällä minut tuntevat kaikki. Jospa saisin jonkun kaveriksi haudoille kynttilöitä viemään! Hautausmaalla on ihana kävellä ja muistella rakkaita sukulaisia ja tuttavia.

Eija-Liisa Markkulan mukaan joulusta on tullut kovin kaupallinen. Sokeana on stressaavaa ostaa joululahjat kaikille, varsinkin, kun ei ole varmaa, onko lahja saajalleen mieleinen. Hän onkin keksinyt lahjoittaa veljen- ja sisarentyttärilleen yhteisen ravintolaillan ennen joulua.

- Tänä vuonna traditio täyttää kymmenen vuotta. Tytöt saavat valita ravintolan ja listalta mitä vain haluavat syödä. Juomana on joulumalja ja ruokajuoma. Meillä on hulvattoman hauskaa!

- Venäläisravintolassa lauloimme yhtenä vuonna vanhoja venäläisiä iskelmiä yhdessä esiintyjien kanssa, hän kertoo.

Eija-Liisa Markkulan ehdoton suosikkijoululaulu on Martti Helan Hiljainen joululaulu. Hän kuuntelee myös Sakari Kukon joululevyä ja ranskalaisia renessanssiajan joululauluja.

Kuvatekstit

Katja Kuusela muistelee lämmöllä lapsuutensa riemukkaita jouluja. Kuvassa Kuusela seisoo valkoinen keppi kädessään Oulun kaupungintalon edessä olevan ison joulukuusen vieressä. Maassa on lunta.

Eija-Liisa Markkulan suosikkijoululaulu on Martti Helan Hiljainen joululaulu. Kuvassa Markkula istuu kotonaan ikkunan vieressä ja pöydällä on sähkökynttelikkö.

Kuvituksena värikkäitä piirrosjouluvaloja.

** ** **

Lasimestarin silli

2 kokonaista rasvasilliä

vajaa 2 dl sokeria

2 dl väkiviinaetikkaa

2 dl vettä

1 laakerinlehti

6 maustepippuria

porkkana

punasipuli

Rasvasillit perataan, mutta jätetään nahka ja selkäruoto ottamatta pois.

Sillit laitetaan runsaaseen kylmään veteen likoamaan n. 12 tunniksi, jonka jälkeen ne leikataan parin sentin levyisiksi viipaleiksi.

Liemen ainekset (sokeri, väkiviinaetikka, vesi, laakerinlehti ja maustepippurit) kiehautetaan kattilassa ja jäähdytetään.

Keskikokoinen porkkana ja punasipuli viipaloidaan ohuehkoiksi viipaleiksi.

Silliviipaleet ja kasvisviipaleet laitetaan kauniiseen lasitölkkiin kerroksittain ja jäähtynyt liemi kaadetaan päälle. Sillipalojen pitää olla kokonaan liemen peitossa.

Päivän parin päästä silli on maustunut ja se säilyy jääkaapissa noin kaksi viikkoa.

** ** **

Mummon piimäkakku (rommirusinoilla)

Ainekset 25 viipaleeseen

200 g leivontamargariinia tai voita

6 dl vehnäjauhoja

2 dl sokeria

2 tl soodaa

1 tl neilikkaa

1 tl kanelia

1 tl inkivääriä

3 dl rusinoita (Sun-Maid)

3 dl piimää

2 dl siirappia

Tummaa rommia

Liota rusinoita yön yli rommissa ja siivilöi ne. Voitele ja korppujauhota rengasvuoka (til. 2 l). Sulata rasva ja anna sen hieman jäähtyä. Sekoita vehnäjauhot, sokeri, sooda, mausteet ja rusinat puuhaarukalla keskenään. Lisää piimä, siirappi ja lopuksi rasva. Sekoita ainekset puuhaarukalla juuri ja juuri sekaisin, ettei taikina sitkisty.

Kaada taikina vuokaan ja paista 175 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 60 minuuttia. Jos kakun pinta tummuu, peitä se leivinpaperilla.

Kumoa kakku hieman jäähtyneenä ritilälle. Kakku säilyy pitkään mehevänä ja sen voi pakastaa.

** ** **

Varapuheenjohtajat Kuusela ja Markkula

Katja Kuusela ja Eija-Liisa Markkula ovat molemmat varapuheenjohtajia Näkövammaisten liitossa. Kuusela valtuuston ja Markkula hallituksen.

Katja Kuusela kertoo olevansa valtuustossa aktiivinen erityisesti sisällön tuottajana.

- Tavoitteenani on Näkövammaisten liiton jäsenyhdistysten välisen yhteistyön tiivistäminen. Yhdessä tekeminen ja hyvistä käytännöistä kertominen puolin ja toisin auttavat meitä kaikkia. Olemmehan samojen asioiden äärellä kiristyvässä taloudellisessa tilanteessa.

Pohjois-Pohjanmaan Näkövammaisten ja Pohjois-Savon Näkövammaisten välillä yhteistyö on jo suunnitteilla: pohjoissavolaiset osallistuisivat etäyhteydelllä pohjoispohjanmaalaisten pistekirjoitusryhmään ja pohjoissavolaisten etäjumppaan olisivat tervetulleita myös Pohjois-Pohjanmaan näkövammaiset.

Katja Kuusela toivoo enemmän vuoropuhelua valtuustossa kevät- ja syyskokousten lisäksi heidän omalla sähköpostilistallaan ja aikoo varapuheenjohtajana viritellä sitä.

Eija-Liisa Markkula on ennen liiton hallituksen varapuheenjohtajuutta ollut kahdeksan vuotta hallituksen jäsenenä ja Näkövammaisten Kulttuuripalvelun puheenjohtajana. Juuri nyt tärkeintä varapuheenjohtajan työssä on huolehtia näkövammaisista ihmisistä koronan keskellä.

- Monet näkövammaiset kärsivät joutuessaan olemaan liian paljon yksin kotona. Tämä korostuu erityisesti jouluna. Jos ei ole mielekästä tekemistä, se vaikuttaa kaikkeen, hän sanoo.

Hän pitää etäharrastamista ja Minun näköinen mieli -hankkeen puhelinrinkejä tärkeinä, mutta pelkästään ne eivät riitä. Alueyhdistysten kanssa olisi ideoitava muitakin keinoja yhdessä tekemiseen ja ihmisten tapaamiseen ja ottaa huomioon jäsenten toiveet.

Ensi vuoden Näkövammaisten liiton Sano se sanoin -teemasta Markkula on innoissaan ja uskoo, että samalla saadaan tuotua kuvailutulkkausta enemmän esille. Tavoitteena on tuoda se ulos laitoksista niin, että näkövammainen voi pyytää kuvailutulkin eri kulttuuritapahtumiin.

Eija-Liisa Markkula haluaa panostaa liiton kansainvälisten asioiden toimikuntaan. Joulun välipäivinä hän aikoo perehtyä Creative Europe -hankkeeseen ja Euroopan Sokeain Unionin kulttuuriverkoston toimintaan.

Kirjakorva: Viiden naisen vaellusromaani

Teksti Tarja Räisänen

Äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Tommi Kinnunen (s. 1973) on kohauttanut kaikilla romaaneillaan, joita nyt on neljä. Ei kertonut katuvansa kuvaa viiden naisen vaellusta Norjasta kohti kotiseutujaan läpi sodassa tuhoutuneen Lapin.

Luin juuri jostain, että sodasta toipuminen vie neljä sukupolvea. Tämä näkyy suomalaisessa kirjallisuudessa, jossa talvi- ja jatkosota seurauksineen ovat vahvasti esillä sekä faktassa että fiktiossa. Kinnusen romaani kuvaa sotatapahtumien viimeisen vaiheen, Lapin sodan, jälkeistä aikaa. Saksalaisten mukana Pohjois-Norjaan perääntyi lukuisia suomalaisia naisia, jotka eivät kaikki syystä tai toisesta mahtuneet laivoihin, vaan joutuivat leirille.

Kinnusen viisi naista ovat taustoiltaan erilaisia ja heidän syynsä lähteä saksalaisten matkaan olivat myös erilaisia, työ, rakkaus ja seikkailunhalu. Naisten taustat ja syyt selviävät lukijalle välähdyksenomaisesti pitkin matkaa. Kinnunen on mielestäni onnistunut hyvin kuvaamaan päivien ja öiden samankaltaisuutta, askelta toisen eteen, nälkää ja kylmää liikoja maalailematta.

Yhteinen paluumatka yhdistää näitä eri-ikäisiä naisia sisarellisesti, mutta kantaako sisaruus loppuun asti? Entä miten käy, kun paluuta vanhaan elämään ei olekaan? Naiset odottavat kaiken säilyneen kotona ennallaan, vaikka näkevät ympärillään lähes pelkkää tuhoa ja saavat osakseen hyvin monenlaista kohtelua.

Jo Kinnusen esikoisteos Neljän tien risteys oli ehdolla useiden palkintojen saajaksi. Tämä uusin oli Finlandia-palkinto ehdokas.

Suosittelen kirjaa kaikille minimalistisesta tyylistä ja ainakin osittain avoimista lopuista pitäville. Loistavana lukijana Anni Tani osaa pitää tätä ilmapiiriä yllä välttämällä turhaa tehostusta. Tämä kirja mietityttää pitkään.

** ** **

Kinnunen, Tommi: Ei kertonut katuvansa.

WSOY 2020.

Lukija: Anni Tani.

STEA leikkasi liiton yleisavustusta

Näkövammaisten liitto sai STEA:lta noin 3,7 miljoonan euron avustusehdotuksen vuodelle 2021. Liiton ehdotuksessa huolta aiheuttaa suuri leikkaus yleisavustukseen, vaikka muuten ehdotus on odotusten mukainen.

Teksti Marika Mäkinen

Kuvat Laura Oja ja Juha Seppälä

Näkövammaisten liitto haki runsasta neljää miljoonaa ja koko näkövammaisyhteisö noin 8,3 miljoonaa euroa. STEA ehdottaa näkövammaisjärjestöille 7,3 miljoonaa euroa. Näkövammaisyhteisössä suurimmat avustuksen saajat ovat liiton jälkeen Suomen Kuurosokeat, 1,4 miljoonaa euroa ja Helsingin ja Uudenmaan Näkövammaiset, noin 0,5 miljoonaa euroa. Sosiaali- ja terveysministeriö tekee avustuspäätökset ensi vuoden alkupuolella.

- Olemme tyytyväisiä, että kohdennetut avustusehdotukset, esimerkkinä oikeuksien-valvonta, tiedonsaanti ja työelämäpalvelut, ovat haetun mukaisia. Jatkamme vahvaa ja asiantuntevaa työtämme näkövammaisten ihmisten yhdenvertaisuuden ja arjen sujumisen tueksi, sanoo Näkövammaisten liiton toimitusjohtaja Jukka Tahvanainen.

Tahvanainen viittaa viime aikoina käytyihin keskusteluihin, joiden mukaan järjestöille jaettavat julkiset avustukset vähenevät tulevaisuudessa.

- Näin valitettavasti tulee myös tapahtumaan. Siihen on varauduttava, ja tätä olemme jo vuosien ajan Näkövammaisten liitossa tehneetkin. Nyt panostamme erityisesti myös omaan varainhankintaan.

Tahvanainen muistuttaa, että vahvan hyvinvointiyhteiskunnan keskeisiä kumppaneita ovat toimivat ja aktiiviset järjestöt. Järjestöissä tehtävällä työllä tuetaan satojen tuhansien kansalaisten elämää ja arjen rakentamista ja torjutaan syrjäytymistä ja yhteiskunnan ulkopuolelle putoamista.

- Toimiva kansalaisyhteiskunta tarvitsee myös polttoainetta eli resursseja tavoitteiden toteuttamiseksi. Tästä Suomessakin on pidettävä kiinni. Lisäksi Suomen hallituksen on pidettävä kiinni siitä, että sote-järjestöille jakamattomat varat jaetaan aikaisempien päätösten mukaisesti juuri sote-järjestöille. Tämä summa on noin 200 miljoonaa euroa.

Näkövammaisten liitto ei saanut STEA:n avustusesityksessä yleisavustusta tavoitteen mukaisesti, mikä oli pettymys.

- STEA perusteli ehdotustaan sillä, että yleis-avustuksemme on sen mielestä riittävällä tasolla. Esitys on vuoden 2020 mukainen eli 814 000 euroa.

STEA:n yleisavustus on suunnattu viestintään, talouteen ja hallintoon sekä järjestötoimintaan. STEA päätti aikaisemmin lopettaa viestinnän avustamisen erillisenä avustuksena, koska katsoi, että viestintä on osa yleisavustusta.

- Nyt STEA ei kuitenkaan osoittanut yleisavustukseen lisärahoitusta. STEA:n mielestä nykyinen taso on riittävä kaikille näille toiminnoille, Jukka Tahvanainen sanoo.

Hänen mukaansa liitossa arvioidaan nyt, tehdäänkö tilanteesta oikaisuvaatimus sosiaali- ja terveysministeriöön, kunhan varsinaiset avustuspäätökset ovat tulleet.

STEA perustelee ehdotustaan liiton vakavaraisuudella ja varallisuudella ja katsoo, että liiton on käytettävä omaa rahaansa toimintojen rahoittamiseksi.

- Näin on jo tehtykin. Liiton varallisuuden takia saamme avustuksista 90 prosenttia ja loppuosan maksamme omasta pussista.

Viimeisimpänä liiton hallitus on myös päättänyt näkövammaistyön projekteista, joita on tehty koronapandemian aikana. Projekteissa on työskennellyt liiton työntekijöitä, jotka olisivat muutoin olleet lomautettuina koronan vaikutusten takia, ja ne rahoitettiin liiton omasta varallisuudesta.

Jukka Tahvanainen muistuttaa, että liiton varallisuus on pitkälti erilaisessa kiinteässä omaisuudessa, kuten kiinteistöissä. Niiden kohdentaminen ja käyttö suoraan toimintaan ei ole ongelmatonta.

- Näkövammaisten liitto on sopeuttanut viimeisen 10 vuoden aikana toimintaansa yli viidellä miljoonalla eurolla. Se ei ole pieni määrä, hän muistuttaa.

Kuvissa Iiris-keskus ja toimitusjohtaja Jukka Tahvanainen.

Nuorille räätälöidään reittejä maalipallon pariin

Vesilahti, Kotka, Kokkola. Kaikki hienoja paikkakuntia, mutta maalipallon harrastamisen kannalta eivät parhaita mahdollisia. Niistä ponnistaa kuitenkin kolme nuorta maalipalloilijanalkua Edla Bamberg, Jasmin Mikkola ja Iida Juola.

Teksti Lauri Jaakkola

Kuvat Maiju Torvinen / Paralympiakomitea, Lauri Jaakkola ja Hyvinkään Fysioterapia Oy

Näkövammaiset lapset ja nuoret tutustuvat maalipalloon yleensä joko Jyväskylän näkövammaisten koulun, nykyisen Valteri Onervan tukijaksoilla tai näkövammaisten nuorten leireillä. Mutta vaikka innostuisi lajista, voi seuraavaa kokeilukertaa joutua odottamaan pitkään. Innostus ehtii haalistua. Säännöllisiä maalipallon harjoitteluvuoroja on vain suurimmissa kaupungeissa.

- Tykkään joukkuelajeista, mutta ei Kotkassa ollut mitään, mitä pystyin harrastamaan. En ollut ennen maalipallon kokeilemista kokenut tällaista, että pääsen itse tekemään ja olemaan oikeasti osa joukkuetta, sanoo 17-vuotias Jasmin Mikkola.

Mikkola on edennyt maalipallourallaan nopeasti. Hän pelasi jo naisten maajoukkueessa Pajulahti Gamesissa tammikuussa 2020 ja teki maalinkin.

Kotkan aika oli Jasminille kiusaamisen sävyttämää. Mikkolan perhe teki kovan päätöksen: Jasmin muutti kahdeksannen luokan jälkeen Jyväskylään ja kävi yläasteen loppuun Onervassa. Siellä hän innostui maalipallosta.

- Se oli niin hyvä ratkaisu kuin olla voi. Jasmin on löytänyt itselleen ystäviä ja harrastuksen, josta todella pitää, toteaa isä Jamppa Mikkola.

Yläasteen jälkeen Jasmin jatkoi Tampereelle, jossa hän opiskelee ravintola- ja catering-alaa. Tampereella on viikoittainen maalipallovuoro ja ykkösdivisioonaa pelaava joukkue.

Etenemään pääsee, jos intoa riittää

Jasmin Mikkolan nopea nousu naisten maajoukkueeseen on osin pakon sanelemaa, koska Suomessa on vähän naismaalipalloilijoita, mutta osin myös strategian mukaista toimintaa. Samoin on tehty myös kahden muun tässä jutussa esitellyn nuoren, Edla Bambergin ja Iida Juolan kanssa.

- Näkövammaisilla nuorilla, etenkin heillä, jotka asuvat pienemmillä paikkakunnilla, ei niin sanottu urheilijan polku toteudu siten kuin Olympiakomitea on sen ajatellut. He eivät pääse harrastamaan maalipalloa oman paikkakuntansa urheiluseurassa, josta sitten edettäisiin ajan myötä alueellisiin leirityksiin ja nuorisomaajoukkueisiin, sanoo naisten maajoukkueen valmennuksesta yhdessä miehensä Arttu Mäkisen kanssa vastaava Päivi Tolppanen.

Tolppasen mukaan tilanne on kuitenkin parempi kuin silloin, kun hän itse oli aloitteleva maalipalloilija 1990-luvulla. Nuorten maalipalloleirejä järjestetään Pajulahdessa neljästi vuodessa ja nuoria otetaan mukaan naisten maajoukkueleirityksiin jo aikaisessa vaiheessa, jos intoa vain riittää.

Intoa nuorilta maalipalloilijoilta todella vaaditaan. Kokkolalaiselle 17-vuotiaalle Iida Juolalle on saatu mahdollisuus harjoitella heittämistä omalla koulullaan. Hän on kulkenut harjoitusleireillä Helsingissä ja Lahden kupeessa Pajulahdessa.

- Väitän, että moni tavallinen jalkapallojuniori kyllästyisi aika nopeasti, jos lajitreenejä varten pitäisi kulkea monta sataa kilometriä. Olemme ajatelleet sen niin, että leirejä pitää olla tarpeeksi usein, jotta nuoret kehittyvät ja into pysyy yllä, mutta ei liian usein, etteivät he väsy ja homma koidu perheelle taloudellisesti liian raskaaksi, Päivi Tolppanen sanoo.

Iida Juola oli - ja on edelleen - se perheensä taiteellisesti suuntautunut jäsen. Äiti- Johanna ja Iida ovat hieman naureskelleetkin sille, että nyt Iida onkin yhtäkkiä mukana maajoukkueleirityksessä. Ei se silti mikään ihme ole, Iida on aina ollut urheilullinen. Nyt löytyi laji, jossa hän voi loistaa.

- Koululiikunnassa ja kaikkialla muuallakin on aina lajeja täytynyt soveltaa, jotta olen voinut osallistua. Maalipallo on laji, joka on jo valmiiksi sovellettu, Iida sanoo.

Iidalla on albinismi, kuten myös hänen hyvällä ystävällään, vesilahtelaisella Edla Bambergilla. Iida sanoo, että ensimmäiselle maalipallon nuorten leirille Pajulahteen oli helppo lähteä, kun tiesi Edlan olevan siellä myös.

Edlalle ja Iidalle tietä maalipallon pariin on silottanut naisten maajoukkueen päävalmentaja Arttu Mäkinen, maalipallon paralympiakultamitalisti, jolla on itselläänkin albinismi. Hän on tunnettu esikuva Suomen pienissä albinismiympyröissä.

Vesilahti on lähellä Tamperetta, joten 17-vuotiaalla Edla Bambergilla on tarjolla mahdollisuus osallistua maalipalloharjoituksiin. Vielä hän ei ole Tampereella pelaamassa käynyt, mutta muuten innostus maalipalloiluun on korkealla. Eikä vähiten siksi, että sen yhteydessä pääsee tapaamaan vertaisiaan.

- Harvalla nuorella näkövammaisella naisella on heti alkuun suuria menestyshaaveita ja kunnianhimoa urheilun suhteen, mutta he nauttivat siitä sosiaalisuudesta, mitä maalipallo tarjoaa. Ajan myötä kunnianhimokin saattaa kasvaa, Päivi Tolppanen pohtii.

Toisin kuin monella muulla näkövammaisella nuorella, Edla Bambergilla on pääasiassa positiivisia kokemuksia koululiikunnasta.

- Minulla on ollut hyvä onni opettajien suhteen. He ovat uskaltaneet antaa minun osallistua eikä ole pelätty pieniä kolhuja, Edla kiittelee.

Välillä opettajilta on tullut virhearviointejakin. Pesäpalloa pelatessa opettajan ajatuskulku meni niin, että Edlan kannattaa pelata ulkokentällä siepparina, sillä siihen tulisi vähiten palloja. Sieppari tosin pelaa ulkopelaajista kaikkein lähimpänä lyöjää, joten kun pallo tulee kohdalle, se saattaa tulla kovaa. Onneksi mitään ei sattunut.

Kolme nuorta naismaalipalloilijaa ei kuulosta isolta määrältä, mutta maalipallossa, jossa pelaajamäärät ovat pieniä, se on hyvä alku. Viimeisen vuoden aikana maajoukkuerinkiin on noussut myös 32-vuotias Azra Tayyebi, joka pelasi kymmenisen vuotta sitten maalipalloa Iranissa, mutta Suomeen saapumisen ympärillä hänellä oli lajista useamman vuoden tauko.

- Haasteena on löytää ne näkövammaiset nuoret, jotka voisivat olla kiinnostuneita maalipallosta tai urheilemisesta yleisemminkin. Nyt meillä on tarjolla kuitenkin nuorten maalipalloleirejä ja ykkösdivisioona, jossa on helpompi aloittaa pelaajaura kuin suoraan SM-sarjassa miesten maajoukkuepelaajien seassa, kuten itselläni oli aikoinaan, Päivi Tolppanen toteaa.

Kuvatekstit

Maalipallo on näkövammaisille suunniteltu joukkuepeli, jota pelataan kulkusia sisältävällä pallolla. Kuvassa pelitilanne, jossa kolme naista torjuu palloa.

Iida Juola on maalipallosta innostunut nuori nainen, mutta kotikaupunki Kokkolan lähettyvillä ei lajia pääse harrastamaan.

Päivi Tolppanen valmentaa naisten maalipallomaajoukkuetta yhdessä Arttu Mäkisen kanssa.

Iranilaistaustainen Azra Tayyebi asuu Kauniaisissa ja pelaa maalipalloa vantaalaisessa Aisti Sportissa.

Valtionhallinnosta R-kioskikauppiaaksi

Teksti Virpi Jylhä

Kuvat R-kioski ja Marika Mäkinen

Muistatteko lapsuuden kauppaleikit, kun napit olivat rahoja ja kodin hyllyistä löytyneet tavarat myytäviä tuotteita? Myös Jaana Heino leikki kauppaleikkejä pikkutyttönä. Hän haaveili omasta kioskista vielä nuorena aikuisenakin, mutta elämän kiireet painoivat unelman unohduksiin.

Silmänpohjanrappeuman edetessä helsinkiläinen Jaana Heino, 50, päätti tehdä isoja muutoksia elämässään. Hän yllätti itsensä huomatessaan toteuttavansa nuoruuden unelmaa, hänestä tulisi R-kioskikauppias.

Jaana Heino opiskeli iteronomiksi Porvoon matkailuopistossa, valmistui vuonna 1993 ja työllistyi valtionhallintoon. Vuodet alkoivat vieriä. Jaana Heino oli kiireinen, sai haastavia työtehtäviä ja matkusti paljon.

Kiireisen naisen työ vei uusiin maihin, uusiin rakennuksiin ja palaverihuoneisiin. Toisinaan Jaana Heino kompuroi selittämättömästi portaissa tai kolhi itseään hämärässä. Hän ajatteli, että sellainen kuuluu ihmiselämään eikä kiinnittänyt asiaan suurempaa huomiota. Vuonna 2005 Heino hakeutui silmälääkärille tutkimuksiin, sillä sisarella oli diagnosoitu silmänpohjanrappeuma. Syy vieraissa paikoissa kompurointeihin selvisi: hänelläkin todettiin silmänpohjanrappeuma ja puutteelliset näkökentät hämäräsokeudella höystettynä.

Vuosi vuodelta näkö heikkeni. Jaana Heino otti käyttöön työkoneella suuremman hiiren ja näppäinkomennot. Työmatkoista selviytyminen alkoi tuntua raskaalta. Oli tullut aika tehdä muutoksia. Hän hakeutui osa-aikaiselle työkyvyttömyyseläkkeelle.

- Halusin tehdä jotain mielekästä eläkkeen rinnalla, joten rupesin miettimään yrittäjäksi ryhtymistä. Minulla ei ollut selkeää kuvaa siitä, minkä alan yrityksen perustaisin. Ajattelin vain, että ei ainakaan mitään verkkokauppaa. Nuoruuden kioskihaaveitakaan en jostain syystä vielä tuolloin muistanut, Jaana Heino kertoo.

Kuin kohtalon oikusta juuri tuolloin oli Airut-lehdessä ilmoitus esteettömästä erityisryhmille suunnatusta yrittäjäammattikoulutuksesta. Jaana Heino huomasi ilmoituksen ja päätti hakeutua kurssille.

- Yrittäjyys oli minulle aivan vieras asia, hän kertoo.

- Käsitteet ja käytännöt olivat ennestään tuntemattomia. Koulutus tuntui aluksi liiankin haasteelliselta, sillä suurin osa kurssilaisista oli ennestään yrittäjiä. Heille asiat olivat jo tuttuja. Olisi ollut varmaan helpompaa, jos kaikki olisivat olleet aloittelijoita,

Heinosta kurssi tuntui välillä rasittavalta, kun kaikkiin tehtäviin piti keksiä asiat omasta päästä. Ei ollut vielä omaa yritystä, josta olisi ammentanut aiheita. Sitkeästi hän kuitenkin teki liiketoiminta- ja markkinointisuunnitelmia, opiskeli ja oppi.

- Oli kyllä aika raskasta, Jaana Heino kertoo.

- Vaikka olin siirtynyt osa-aikaiseksi töistä, tuntui, että tein edelleen samat työt - nyt vaan lyhyemmässä työviikossa. Koronan takia siirryttiin vielä etätöihin. Minusta alkoi tuntua siltä, että tämä on nyt tässä. En jaksanut enää motivoitua vaan halusin totaalista muutosta. 25 vuotta samoissa työkuvioissa alkoi riittää.

Jaana Heino tilasi ajan työterveyshuoltoon. Lääkäri kuunteli häntä ja sanoi, että nyt olisi aika siirtyä kokonaan eläkkeelle ja ryhtyä tekemään elämässä jotain ihan uutta.

Jaana Heino laittoi eläkepaperit vetämään ja ryhtyi selaamaan Yrityspörssiä. Silmiin osui ilmoitus myytävistä R-kioskeista ja hänen mielenkiintonsa heräsi.

- Alkoi melkoinen hullunmylly ja tuli monenlaisia selvityksiä ja neuvotteluja. Minun piti tehdä myös liiketoimintasuunnitelma. Sitä en olisi osannut tehdä ilman yrittäjäkoulutusta, eli kannatti purra hammasta ja tehdä sekin harjoitustyö, Jaana Heino sanoo.

Kaikki tuntui tapahtuvan yhtä aikaa. Jaana Heino teki yrittäjäkoulutuksen kotitehtäviä ja perusti osakeyhtiön heinäkuussa. Samaan aikaan tuli eläkelaitokselta myöntävä päätös. Toimelias nainen piipahti kahden päivän työkokeilussa R-kioskissa ja totesi, että työ tulee sujumaan.

- Minulla on kapea, mutta tarkka näkökenttä, Heino kertoo.

- Tarkannäön ansiosta pystyn näkemään laitteiden näytöt ja toimimaan. Työ onnistuu, kun voin omassa kioskissa järjestää tuotteet mieleni mukaan ja tiedän, missä mikin on.

Hän kertoo, että mentorikioskeissa sattui pieniä kommelluksia, kun hän ei muistanut aina asioiden ja tavaroiden paikkoja.

- Roskakori oli vähän väliä pötköllään lattialla, kun potkaisin sen kumoon, hän nauraa.

R-kioskissa tarvitaan emännän lisäksi muutakin työvoimaa, joten Jaana Heinosta tulee myös esimies. Hänellä on kolme vakituista työntekijää ja pari varatyöntekijää.

- Teetän työvuoroja muilla niin paljon kuin varaa on. Pyhät hoidan todennäköisesti itse, hän kertoo.

Kaiken kiireen keskellä Jaana Heino on käynyt tutustumassa mentorikioskeilla tuleviin käytäntöihin ja suorittanut muun muassa ikäraja- ja hygieniapassit, käynyt työehtosopimus- ja turvallisuuskoulutuksessa ja Veikkauksen asiamieskoulutuksessa sekä osallistunut R-kioskin kauppiaskoulutuksiin.

Suurin osa koulutuksista on ollut verkkokoulutuksia, jotka on saanut suorittaa omalla tietokoneella omalle näölle sopivilla asetuksilla. Kauppiaskoulutus oli viikon lähikoulutusjakso. Jaana Heino selvisi hyvin siitäkin. Positiivinen ja tarmokas nainen porskuttaa vauhdilla eteenpäin yrittäjyyden tiellä.

- Toki hetkittäin asiat huolettavat ja herään yöllä miettimään, että pitikö tähänkin hommaan ryhtyä, hän huokaisee.

- En etsi rikastumista tästä yrittäjyydestä. Haluan, että on mukavaa ja mielekästä tekemistä.

Työkyvyttömyyseläke antaa Heinolle perusturvan. Tämä ei ole hänelle loppuiän ratkaisu, sillä hän on tehnyt sopimuksen kolmeksi vuodeksi. Sen jälkeen katsotaan sitten, miten homma jatkuu.

- Eipähän ainakaan tarvitse harmitella jälkeenpäin, että jätin tämän kortin kääntämättä. Voin olla tyytyväinen itseeni, kävi miten kävi. Olen ainakin yrittänyt, sanoo Jaana Heino, upouusi R-kioskikauppias.

Kuvituskuvassa näkymä kauppakeskuksessa olevaan R-kioskiin.

** ** **

Vammaiset yrittäjät suorittivat yrittäjyyden ammattitutkinnon

Ensimmäiset yrittäjän ammattitutkinnon suorittaneet vammaiset yrittäjät saivat tutkintotodistuksensa marraskuussa Iiris-keskuksessa Helsingissä.

Koulutus alkoi syyskuussa 2019. Alussa mukana oli 22 opiskelijaa, joista pari keskeytti opinnot matkan varrella. Tutkintotodistuksen sai nyt 20 eri alojen yrittäjää ja yrittäjyyttä suunnittelevaa opiskelijaa.

Koulutuksen suunnittelussa ja kehittämisessä ovat olleet mukana Näkövammaisten liiton työelämäpalvelujen yrittäjyysneuvonta ja Invalidiliiton vammaisten yrittäjyyttä edistävä Yritystä-hanke yhteistyössä Careeria-ammattiopiston kanssa.

Suurimmalla osalla koulutukseen osallistuneista oli jo aikaisempaa kokemusta yrittäjänä toimimisesta, mutta he kaipasivat syventävää tietoa ja osaamista.

Koulutus toteutettiin suurimmaksi osaksi etäyhteyksillä. Sekä niissä, että kaikessa oppimateriaalissa ja tehtävissä keskeistä oli saavutettavuus.

Palautteen mukaan tässä myös onnistuttiin ja opiskelijat olivat tyytyväisiä, ettei heidän opintoja suorittaessaessaan tarvinnut ratkoa esimerkiksi liikkumisen tai digitaalisen oppimisympäristön ongelmia.

Uusi yrittäjän ammattitutkintoa tavoitteleva ryhmä aloittaa opinnot 14. tammikuuta ensi vuonna.

Kuvateksti: Ensimmäiset yrittäjän ammattitutkinnon suorittaneet vammaiset yrittäjät saivat tutkintotodistuksensa marraskuussa Iiris-keskuksessa Helsingissä. Kuvassa seitsemän kurssilaista Iiriksen pääkäytävällä todistukset ja ruusut käsissään ja maskit kasvoilla.

** ** **

Haluatko syventää yrittäjyysosaamistasi?

Hae opiskelemaan Vammaisten yrittäjien ammattitutkintoa. Opiskeluaika 14.1.2021-30.3.2022. Viimeinen hakupäivä 31.12.2020

Koulutus toteutetaan Näkövammaisten palvelu- ja toimintakeskus Iiriksen esteettömissä tiloissa, jossa on helppo liikkua apuvälineillä (pyörätuoli, opaskoira) ja luentotiloissa on kuulovammaisille induktiosilmukka. Koulutukseen voi osallistua myös etäyhteyksin.

Lisää tietoa koulutuksesta: www.careeria.fi tai yrittäjyysasiantuntija Jaana Argillander, Näkövammaisten liitto, p. 050 596 6736.

Vammaisjärjestöjen yhteinen ääni

Suomalaisten vammaisjärjestöjen yhteistyöjärjestö Vammaisfoorumi perustettiin 20 vuotta sitten keväällä 1999. Taustalla oli halu vaikuttaa yhteisessä eurooppalaisessa vammaisliikkeessä ja antaa ääni vammaisille ihmisille itselleen.

Teksti Vammaisfoorumi

Kuvat Petteri Mård, Kynnys ry ja Marika Mäkinen

Vammaisfoorumin perustamisen aikaan Suomi oli selviämässä lamasta ja liittynyt Euroopan unioniin. Suomessa vallitsi vahva Eurooppa-myönteisyys ja myös vammaisliikkeessä nähtiin eurooppalainen yhteistyö mahdollisuutena. Euroopan vammaisfoorumi, European Disability Forum (EDF) oli perustettu kolme vuotta aiemmin vuonna 1996.

EDF:n perustamisvaiheessa oli jo mukana suomalaisia vammaisvaikuttajia: Invalidiliiton silloinen puheenjohtaja Pekka Tuominen, Kalle Könkkölä Kynnyksestä ja Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki. EDF:n jäsenyys edellytti kansallisen vammaisjärjestön olemassaoloa yhteistyöjärjestönä, joka on vammaisten ihmisten ja vanhempien itsensä johtama.

Eurooppalaisen yhteistyön kautta Vammaisfoorumi on päässyt vaikuttamaan aikaisessa vaiheessa suoraan esimerkiksi YK:n vammaisyleissopimuksen syntymiseen vuosituhannen alussa.

- Olimme mukana niissä pöydissä, joissa asioista päätettiin. Suomalaiset olivat vaikuttamassa globaalien ja eurooppalaisten verkostojen kautta. Markku Jokinen ja Liisa Kauppinen Kuurojen maailmanliiton kautta, Pekka Tuominen EDF:n kautta ja Kalle Könkkölä ja monia muita, kertoo Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki.

Mahlamäen mukaan kansainvälisillä kentillä toimivien edustajien työtä tuki kotimaassa lukuisa vaikuttajien joukko.

- Vuonna 2006 syntynyt sopimus oli pitkän ja sitkeän työn tulos, jossa avainpaikoilla oli mukana monta pitkäaikaista suomalaista vammaisvaikuttajaa. Yhteisen vaikuttamisen ansiosta meistä tuli kokoamme suurempia.

Sopimuksen syntymisen jälkeen kansallisen voimaansaattamisen eteen tehtiin töitä seuraavat kymmenen vuotta. Samaan aikaan Vammaisfoorumin työ keskittyi yhä enemmän kansalliseen vaikuttamiseen. Vammaisfoorumin vaikuttajaverkosto lähti liikkeelle siten, että järjestöt toivoivat henkilökohtaisen avun kehittämistä ja vammaistyöryhmä-96:n työn jatkamista. Tämäkin työ tuotti hedelmää vuonna 2009, kun henkilökohtainen apu saatiin subjektiivisena oikeutena kirjattua lakiin.

- Tässä meillä oli myös onnea, sillä päätös syntyi syyskuussa 2008, juuri ennen finanssikriisiä.

Vammaisfoorumi on jäsenistöjensä resursseja kokoava taho, jossa vaikuttamistyöhön osallistuvat jäsenjärjestöjen edustajat tekevät oman työnsä ohella yhteistä vaikuttamistyötä Vammaisfoorumin verkostoissa.

Vammaisfoorumi vaikuttaa työryhmissä

Vammaisfoorumista on myös tullut monille viranomaisille keskeinen taho, jolta pyydetään lausuntoja ja edustusta eri työryhmiin.

- Osallistamisvelvoite tulisi julkisen vallan muistaa nykyistäkin paremmin, sillä Vammaisfoorumin pitäisi olla edustettuna kaikissa niissä pöydissä, joissa päätetään tavalla tai toisella vammaisia henkilöitä koskevista asioista, sanoo Mahlamäki.

YK:n vammaisyleissopimus on hieno saavutus ja tärkeä työkalu, mutta sopimuksen oikeudet eivät toteudu ilman vammaisliikkeen panosta.

- Yhteiskunta tarvitsee edelleen ajankohtaista ja pätevää tietoa vammaisten henkilöiden kohtaamasta todellisuudesta ja ymmärryksen siitä, että vammaiset henkilöt elävät tavallista arkea ja tekevät tavallisia asioita, kuten vammattomatkin henkilöt, sanoo Vammaisfoorumin puheenjohtaja ja Näkövammaisten liiton järjestöjohtaja Sari Kokko.

Vammaisjärjestöiltä vaaditaan edelleen jatkuvia ponnistuksia kansallisen toimeenpanon edistämisessä. Viranomaiset ja lainsäätäjät tarvitsevat järjestöjen tukea sopimuksen soveltamisessa ja täytäntöönpanossa.

- Tulevaisuudessa Vammaisfoorumilta tarvitaan panostuksia muun muassa koulutuksiin ja työpajoihin. Yhteiskunnan esteiden poistaminen vaatii sekä tietopohjaista vaikuttamistyötä että YK:n vammaisyleissopimuksen tietoisuuden levittämistä, Kokko lisää.

Kuvissa Pirkko Mahlamäki, Kalle Könkkölä ja Sari Kokko.

Kartalla: Lauma suojaa

Teksti Tytti Matsinen

Pehmeä-ääninen mies toistaa radiossa, että käsien peseminen, turvavälien pitäminen ja kasvomaskin käyttäminen suojaavat itseä ja läheisiä koronavirukselta. Yski hihaan tai kertakäyttöiseen nenäliinaan. Hävitä nenäliina heti - mutta minne?

Niillä harvoilla metromatkoilla, joita vielä teen, on aina jotain hiuskarvoja nostattavaa. Joko näkökenttääni osuu maskiton niiskuttaja tai huomaamattani viereeni on hivuttautunut turvavälistä piittaamaton. Käsidesiautomaatteja on mahdotonta löytää eikä roskakori maskin tai nenäliinan hävittämiseenkään huuda sijaintiaan ääneen.

Pandemian keskellä vammaisena eläminen on eri tavalla hankalaa kuin vammattoman ihmisen arki, joka sekin on varmasti hankaloitunut. Suomessa työikäisistä vammaisista noin 70 prosenttia on työelämän ulkopuolella, joten lomautusta tai irtisanomista on joutunut pelkäämään vain verrattain harva näkövammainen. Toisaalta töiden ja opintojen siirtyminen verkkoon on tuonut digitaalisten alustojen saavutettavuusongelmat entistä selkeämmin esiin.

Sosiaalinen eristäytyminen ja sosiaalisen etäisyyden kasvattaminen ovat taudin torjunnan perustyökaluja. Vaikka yksikään ihminen ei ole saari, näkövammainen ihminen on sitä vielä vähemmän. Itsenäisinkin näkövammainen tarvitsee toisen ihmisen apua ainakin toisinaan asiointikäynneillä, paperipostin tai -lomakkeiden käsittelyssä tai vieraassa ympäristössä liikkuessaan. Apua pyytäessään ja vastaanottaessaan on punnittava avuntarve ja siihen liittyvät riskit: entä jos tuolla toisella onkin virustartunta ja avustustilanne johtaakin altistukseen?

Näkövammaista suojaa parhaiten laumasuoja. Ei se viruksen sairastaneiden muodostama taudille immuunien muuri, vaan se, että kun ihmiset ympärillä huolehtivat turvaohjeista, hygieniasta ja etäisyyksistä, he voivat vastata avunpyyntöön maskinsa takaa myös turvaetäisyyden päästä. Tilanteissa, joissa näkövammaisella ei ole mahdollisuutta pitää turvaväliä, mitä suurimmalla todennäköisyydellä valtaosalla ympäröivistä ihmisistä on. Olemme suojassa vain, jos ihmiset ympärillämme noudattavat turvallisuus- ja hygieniaohjeita.

Me näkövammaiset emme kuitenkaan ole avuttomia lampaita, joiden ainoa tehtävä on kyhjöttää peloissaan uhan edessä. Myös me voimme tarjota lauman suojaa muulle yhteiskunnalle. Voimme siirtää kulutusta verkkokauppoihin mahdollisuuksien mukaan, huolehtia käsihygieniasta parhaan kykymme mukaan ja aikanaan ottaa rokotteen virusta vastaan. Kotona kupeksimisesta on tullut kansalaishyve, joten kerrankin vuoden pimeimpään aikaan voi hyvillä mielin vetää villasukat jalkaan ja kuunnella äänikirjaa nojatuoliin käpertyneenä. Sehän on lauman suojaajan, siis oikeastaan supersankarin teko.

Tytti Matsinen on heikkonäköinen teologi ja teekkari, joka katselee maailmaa uteliaasti ja tarkasti.

Ilmoitukset

Kurssit - leirit

Hae mukaan vammaisten Yrittäjän ammattitutkinto -koulutukseen!

Yrittäjä tai yritystä suunnitteleva, tule mukaan yrittäjän ammattitutkintokoulutukseen! Koulutuksen toteuttaa Careeria, jonka kanssa Näkövammaisten liitto on ollut mukana suunnittelemassa koulutuksen täysin saavutettavaksi ja esteettömäksi.

Haku tammikuussa alkavaan koulutukseen on käynnissä. Vapaana on vielä muutama paikka. Lue lisää ja hae mukaan: www.careeria.fi/koulutus/vammaisten-yrittajan-ammattitutkinto

Myydään - ostetaan

Myydään Merlin 20 HD Ultra -suurennuslaite

Uutta vastaava. Hp 1000 e (uusi 2700 e). Laite Tampereella. Yhteydenotot: timo.jarvi@yle.fi tai 0400 634853

Myydään perinnöksi jäänyt Topaz EZ HD Desktop Video -suurennuslaite

Laite sijaitsee Kajaanissa. Mahdolliset lähetyskulut lisätään hintaan. Jetro Timoska p. 044 915 5312

Iiriksen asiakaspalvelu tiedottaa

Näkövammaisten liiton puhelinvaihteen aukioloaika muuttuu vuodenvaihteessa. 1.1.2021 alkaen puhelinvaihde on avoinna arkisin klo 9.00 -15.00. Vaihteen puhelinnumero säilyy ennallaan 09 396 041.

Ylen kuvailutulkattuja ohjelmia

Ylen kanavilla ja Areenassa on loppuvuonna paljon kuvailutulkattua katsottavaa:

Joulukalenteri Areena ja TV2 päivittäin 24.12. asti, elokuva Mestari Cheng TV1 25.12., elokuva Diva of Finland TV2 22.12., elokuva Oma maa TV1 26.12. ja 3.1., elokuva Hölmö nuori sydän TV2 25.12. ja 29.12., dokumentti Lauluja rakkaudesta Areena 21.12., TV1 22.12. ja 27.12., Sokea näkee toisin (Akuutti)-ohjelma, TV1 29.12., 1.1. ja 4.1., dokumentti Luontosinfonia Areena 28.12., TV1 2.1. ja 3.1., elokuva Neiti Aika, Areena 28.12. ja Teema 29.12., Sisäilmaa-sarja (3 x 60 min) Areena 1.1. ja TV1 4.1. alkaen, elokuva Ihmisen osa Areena 8.1. ja TV2 22.1. ja 26.1.

Esitysajat saattavat muuttua. Tarkista tarkka aika ohjelmatiedoista. Kuvailutulkkauksen saa tv:ssä päälle valitsemalla äänen kieleksi hollannin. Yle on avannut koontisivun, jossa on kaikkien tulevien kuvailutulkattujen tv-ohjelmien ohjelmatiedot: yle.fi/ohjelmaopas/kuvailut.html. Areenassa olevat kuvailutulkatut ohjelmat on koostettu sivulle areena.yle.fi/tv/ohjelmat/30-1530

Aineiston aikataulu

Airut 1/2021 ilmestyy 8.2. Ilmoitukset 18.1.2021 mennessä verkkolomakkeella osoitteessa airutlehti.fi/ilmoitukset tai s-postitse airut@nkl.fi. Jokainen ilmoitus julkaistaan myös Airuen verkkolehdessä, ellei ilmoittaja ole sitä erikseen kieltänyt.

Julkaisuaikataulut ja mediakortti osoitteessa airutlehti.fi.

Toimituksella on oikeus muokata lehden aineistoja ja julkaista niitä myös verkkolehdessä. Lehdessä ei julkaista voimakkaasti poliittisia tai uskonnollisia kirjoituksia.

Takakansi

Näkövammaisten Airut toivottaa lukijoilleen rauhallista ja turvallista joulun aikaa sekä toivorikasta vuotta 2021

Kuvassa tummansininen tausta ja havuja, käpyjä, punaisia marjoja, kuivattuja mausteneilikoita ja pieni lahjapaketti.