JULKAISUTIEDOT

Näkövammaisten Airut

Numero 6-7 / 2018

Näkövammaisten liitto ry:n jäsenlehti

107. vuosikerta

11 numeroa vuodessa printtilehtenä, Daisy-äänilehtenä, pistekirjoituksella, sähköisenä Luetus-julkaisuna ja pdf-näköislehtenä.

Julkaisija:

Näkövammaisten liitto ry

PL 30

00030 IIRIS

p. 09 396 041

airut@nkl.fi

www.nkl.fi/airut

Päätoimittaja

Marika Mäkinen

p. 09 3960 4652,

0500 417 670

marika.makinen@nkl.fi

Taitto

Susanna Öysti

Ilmoitukset

airut@nkl.fi

Aatu Komsi

aatu.komsi@nkl.fi

Tilaukset, versio- ja osoitteenmuutokset

Niina Juntunen

p. 09 3960 4656

lehtitilaus@nkl.fi

ISSN 0355-5666

Helsinki 2018

Tuettu Veikkauksen tuotoilla.

Elektronisen julkaisun tuottaja:

NKL/Tiedonhallintapalvelut

Pääkirjoitus

Kesäpäivillä ollaan hyvässä seurassa

Teksti Markku Möttönen

Näkövammaisten liiton strategiassa on linjattu yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi olla yhteisöllisyyden tukija. Näkövammaisella ihmisellä pitää olla mahdollisuus saada tukea yksinäisyyden ja syrjään jäämisen tunteen vähenemiseksi. On tärkeää, että meistä jokainen voi kokea aitoa yhteenkuuluvuuden tunnetta ja osallistua itseään kiinnostaviin tilaisuuksiin ja tapahtumiin.

Näkövammaisjärjestöillä on tärkeä tehtävä juuri yhteisöllisyyden tukijoina. Omalla toiminnallaan ne lisäävät näkövammaisten yhteenkuuluvuuden tunnetta ja vähentävät yksinäisyyttä. Jäsenistö kaipaa kiinnostavia, matalan kynnyksen tapahtumia. Haluan rohkaista kaikkia osallistumaan myös muiden järjestämiin tilaisuuksiin, vaikka tiedän omasta kokemuksestani, että se on helpommin sanottu kuin tehty.

Juuri tänä viikonloppuna järjestetään Kuopiossa näkövammaisten valtakunnalliset kesäpäivät. Savon sydämeen kokoontuu yhteensä kolmisensataa osallistujaa eri puolilta Suomea. Ilahduttavaa on, että näkövammaisyhdistykset järjestävät jäsenilleen yhteiskuljetuksia paikan päälle niin, että matkaan on turvallista lähteä vaikka yksin. Tapahtumassa muistelemme menneitä eli NKL:n 90-vuotista taivalta, mutta erityisesti tutustumme savolaisuuteen ja Kuopioon, tapaamme tuttuja ja tuntemattomia ja olemme toistemme seurassa. SOTE jätetään hetkeksi "takavasemmalle" ja nautitaan kesästä.

Kesä-Suomi on kesäpäivien lisäksi täynnä monenlaisia tapahtumia. Toivottavasti meistä jokainen löytää itseään kiinnostavat ja voi kokea niissä yhteisöllisyyden ja yhteenkuuluvuuden tunnetta ja voimaantua. Itselleni erilaisilla tilaisuuksilla ja erityisesti näkövammaistapahtumilla on ollut ja on suuri merkitys. Toisten tapaaminen, mielenkiintoiset tarinat ja keskustelut antavat voimaa elämässä eteenpäin.

Kiikarissa

Pimeä paneeli Porissa

Bayer ja Näkövammaisten liitto järjestävät Ihan pimeän paneelin Porissa 18.7. Suomi-Areena-viikolla. Keskustelua luotsaa toimittaja Peter Nyman, ja oppaina pimeässä ovat Näkövammaisten liiton Satakunnan alueyhdistyksen edustajat.

Paneeli on kutsuvierastilaisuus, jonka aiheena on heikentyneen näkökyvyn yhteiskunnalliset vaikutukset. Tampereen yliopiston, THL:n, NKL:n ja Bayerin teettämän tutkimuksen tuloksista kertoo professori Hannu Uusitalo Tampereen yliopistosta. Tuloksia julkaistaan myöhemmin myös Airuessa.

Päivyri

kesä-heinäkuu

22.-23.6.

Ihanaa juhannusta ja yöttömän yön juhlaa!

Lainaus

Jos kuuntelee vaativaa tietokirjaa tai monimutkaista polveilevaa tarinaa, kuulomuisti näyttää toimivan paremmin, kun samalla tekee jotain pientä yksinkertaista käsillään tai kehollaan.

Aivotutkija Minna Huotilainen äänikirjojen kuuntelusta

Äänimatkalle saaristoon

WWF Suomi on asentanut yhdessä Metsähallituksen Luontopalvelujen kanssa mikrofonin Helsingin Vallisaareen lehtometsään, saaren yleisöltä suljettuun osaan. Kuuntele siis tuulen huminaa, linnunlaulua ja sumutorvien törähtelyä. Keskity, rentoudu ja nauti.

https://luontolive.wwf.fi/aanilive/

Kaisa Mäkäräinen Specsaversin ja NKL:n kampanjan keulakuvana

Specsavers on käynnistänyt kampanjan, jossa halutaan muistuttaa suomalaisia pitämään huolta näöstään ja kerätään samalla varoja näkövammaistyön hyväksi.

8.7.2018 saakka kestävän kampanjan aikana näöntutkimukseen pääsee Specsaversin liikkeissä veloituksetta, ja Specsavers lahjoittaa jokaista tehtyä näöntutkimusta kohden 50 senttiä Näkövammaisten liitolle. Kampanjan keulakuvana on koko Suomen suosikkiurheilija, ampumahiihtäjä Kaisa Mäkäräinen.

Yhteistyöllä halutaan saada ihmiset tiedostamaan, että vakavien silmäsairauksien varhainen havaitseminen ja hoito voi pelastaa näönmenetykseltä.

Kuvan kuvailu: Kuvassa Kaisa Mäkäräinen on pukeutunut Suomen sinivalkoiseen edustusasuun ja pitelee suksiaan ja sauvojaan sekä katsoo hymyillen kameraan.

Viisi näkövammaista sai urheilija-apurahan

Yhteensä viisi näkövammaisurheilijaa on saanut opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämän kesälajien urheilija-apurahan. 10000 euron apurahan sai ratsastaja Katja Karjalainen. 6000 euron apurahan saivat maalipalloilijat Erkki Miinala ja Miika Honkanen, uimari Antti Latikka ja yleisurheilija Ronja Oja. Yhteensä urheilija-apurahan sai 166 kesälajien urheilijaa.

Urheilija-apurahojen tavoitteena on luoda taloudelliset edellytykset ammattimaiselle ja päätoimiselle valmentautumiselle. Apurahat myönnetään Veikkauksen tuotosta.

Kuvateksti: Antti Latikka on yksi viidestä apurahan saaneesta näkövammaisurheilijasta. Kuvailu: Kuvassa Antti Latikka ui kilpaa altaassa, hänestä näkyy vain vähän kasvoja ja toinen käsivarsi.

Serlachius-museossa on kuvailutulkkausta ja 3D-pienoismalleja

Gösta Serlachiuksen taidesäätiö ylläpitää Mäntässä kahta museota, taidemuseo Göstaa ja Gustav-museota, jossa kerrotaan tarinoita Serlachiuksen suvusta ja elämästä. Molempien juuret ovat paperia jalostaneen ja taidetta keränneen Serlachius-suvun historiassa.

Museoiden henkilökunta on koulutettu avustamaan liikunta- ja aistivammaisia vierailijoita. Museoissa on lisäksi näkövammaisia asiakkaita varten 3D-pienoismallit museorakennuksista ja kuvailutulkkauksia tärkeimmistä taideteoksista. Erityispalvelutarpeesta kannattaa ilmoittaa etukäteen.

31.8. asti joka päivä klo 10-18, www.serlachius.fi

Kuvan kuvailu: Kuvassa tummahiuksinen ja -viiksinen mies pitelee kaksin käsin valkoista kanaa, joka pyrkii lentoon.

Kiinnostaako ilmainen Interrail-lippu?

Euroopan parlamentti rahoittaa #DiscoverEU-aloitteella 15 000 nuorelle interrail-matkan Eurooppaan tänä kesänä. Matkustaa voi yksin tai ryhmässä enimmillään 30 päivää enintään neljässä eri maassa. Matkalippuja voivat hakea nuoret, jotka ovat 1.7.2018 18-vuotiaita ja jonkin EU-maan kansalaisia. Euroopan unioni on nimennyt vuoden 2018 kulttuuriperinnön teemavuodeksi, joten hakijoilta odotetaan kiinnostusta Euroopan kulttuuriperintökohteisiin. Matkaajat myös sitoutuvat toimimaan #DiscoverEU-lähettiläänä sosiaalisessa mediassa.

Hakuaika päättyy 26.6.2018. Sähköinen hakulomake täytetään Euroopan nuorisoportaalissa.

Lisätietoja http://www.youdiscover.eu

Felicia Prehn tuli Yhdysvalloista Suomeeneurodancen rytmeillä

Felicia Prehn työskentelee animaatiostudio Nopialla, ääninäyttelee ja kirjoittaa eurodance-kappaleita. Hän on kotiutunut Yhdysvalloista Suomeen niin hyvin, että pitää jopa lipeäkalasta.

Teksti Marianne Tenhami

Kuvat Jussi Partanen

Felicia Prehn, 27, asuu aviomiehensä ja kolme- ja puolivuotiaan Annikki-tyttärensä kanssa Porissa. Ystävien kesken Licia, taiteilijanimeltään MC Licia on kotoisin Yhdysvaltojen New Yorkista. Hän tuli Suomeen vuonna 2011.

-Olen aina rakastanut jääkiekkoa. Yhdellä Internetin keskustelufoorumilla käytin nimenäni suomalaisen jääkiekkoilijan nimeä. Samalla foorumilla oleva mies kysyi minulta, olenko suomalainen, kun käytän tuollaista nimeä. Tutustuimme, ihastuimme ja muutin Suomeen.

Pari vuotta tämän jälkeen pari erosi, mutta Felicia halusi jäädä Suomeen. Hän alkoi opiskella suomen kieltä, sai Satakunnan Monikulttuuriyhdistyksestä vapaaehtoistöitä ja tapasi nykyisen aviomiehensä, jonka kanssa sai tyttärensä.

Halu sulautua joukkoon

Nykyisin Felicia työskentelee animaatiostudio Nopia Oy:ssä Porissa.

-Teen enimmäkseen tylsiä toimistotöitä. Nopia luo animaatioita ja komponentteja peleihin. Kirjoitan tekstejä animaatiohahmoille ja ääninäyttelen. Näistä töistä pidän enemmän. Autan myös kansainvälisessä viestin vaihdossa, hän kertoo.

Felicia ääninäyttelee freelancerina myös muille yrityksille, jotka tarvitsevat amerikanenglantilaista puhetta ja naisääntä johonkin produktioon.

Lisäksi hän luennoi tietokone- ja videopelien saavutettavuudesta.

Felicialla on synnynnäinen kaihi, joka on periytynyt myös Annikille. Tällä hetkellä tyttärellä ei ole suurempaa haittaa silmäsairaudestaan: hänellä on silmälasit ja silmänpaine on ollut koholla, mutta nyt se on saatu tasaantumaan.

Felicia näkee värejä ja hahmoja ja hänen molemmat silmänsä on operoitu. Ensimmäinen leikkaus onnistui hyvin. Haastattelua tehdessämme hänelle oli juuri tehty toinen leikkaus, mutta nyt toipuminen on sujunut huonommin.

-Tilanteeni ei ole paras mahdollinen. Viime viikolla silmälääkärillä paineet molemmissa silmissäni olivat korkeat ja niihin aloitettiin tippahoito.

Felicia kertoo, että lukeminen tuntuu hänestä sitä vaikeammalta mitä vanhemmaksi hän tulee. Hän käyttää suurennuslasia lukemisen apuvälineenä ja värikontrastit auttavat hahmottamisessa.

Nettiviha ei pelota

Ennen Suomeen tuloaan Felicia tiesi vain, että Suomi on turvallinen paikka elää. Hänelle olivat tuttuja Nokia, suomalainen jääkiekko, formulakuskit sekä Rasmus, Him, Antti Tuisku ja Lordi. Sen sijaan suomalainen kulttuuri, yhteiskunta ja elämä täällä olivat hänelle täysin tuntemattomia. Nyt hän on kotiutunut hyvin Suomeen ja Poriin.

-Pori on pieni paikka ja täällä on helppo liikkua. Asumme lähellä toria ja löydän helposti kaikkiin haluamiini paikkoihin. Joskus kuitenkin haaveilen Helsingissä tai Tampereella asumisesta, hän kertoo.

Hän kertoo haluavansa olla niitä maahanmuuttajia, jotka katselevat suomalaista televisiota, kuuntelevat suomalaista radiota ja elävät tässä yhteiskunnassa suomalaisten tavoin.

-Kun tuntee suomalaisten kulttuuria ja elämäntyyliä, on helpompi tutustua paikallisiin ihmisiin ja keskustella heidän kanssaan. Kuuntelen suomalaista musiikkia, en tosin kaikkia bändejä ja laulajia. Pidän suomalaisesta ruuasta kuten lipeäkalasta.

Vaikka Felicia on oiva esimerkki hyvin kotoutuneesta maahanmuuttajasta, hän on saanut osakseen nettivihaa.

-Kritisoidaan perinnöllisyyttäni sekä sitä, että olen näkövammaisena maahanmuuttajana saanut lapsen. Olen kuulemma geneettisesti ala-arvoinen ja levitän huonoja geenejä suomalaiseen geenistöön.

Felician mielestä kukaan ei voi sanoa toiselle, onko tällä oikeutta saada lapsia vai ei.

-Kukaan ei voi myöskään taata, että kaksi ihmistä saa terveen lapsen, loukkaantunut äiti napauttaa.

Toisaalta hän yrittää ymmärtää nettivihaajiaan.

-He ovat epävarmoja itsestään ja yrittävät peittää sen ja turhautumisensa elämään arvostelemalla mitä tahansa vähemmistöjä ja asettumalla heidän yläpuolelleen. En pelkää heitä.

Kaikki alkoi Mamma Miasta

Ruotsalainen popyhtye A*Teens julkaisi alun perin Abban kappaleen Mamma Mia uudelleen vuonna 1999. Se edusti eurodancea, jota juuri kukaan ei Yhdysvalloissa kuunnellut - paitsi Felicia.

-Kuullessani Mamma Mian ensimmäisen kerran olin vaikuttunut. Olin kuullut joitain yksittäisiä eurodancehittejä, mutta ilmiö kokonaisuutena ei ollut Yhdysvalloissa juuri kenellekään tuttu. Mamma Mia kolahti minuun, hän hehkuttaa.

Hän osti kaikki saatavissa olevat Eurodance-cd-levyt, joista suosikeiksi nousivat Westlife ja A*Teens -bändit.

-Kulutin kaikki sunnuntait kuuntelemalla Britannian, Norjan ja Ruotsin hittilistoja ja seuraamalla artistien ja tuottajien tekemisiä, hän muistelee. Lukiossa into hiukan laantui, koska kukaan ei halunnut olla oudon, eurodancesta pitävän tytön kanssa.

Suomessapa haluttiin. Vuonna 2014 Felicia löysi Matti Airaksisen juontaman, 1990-lu-vun popmusiikkiin ja eurodanceen keskit-tyvän Parasta ennen! -radio-ohjelman, jota kuultiin YleX:llä yhdeksän ja puolen vuoden ajan joulukuuhun 2016 asti.

-Silloin kaikki muuttui. En ollut enää se outoa musiikkia kuunteleva tyttö, vaan myös muut ihmiset kuuntelivat eurodancea. Olin maassa, jossa tämä musiikki on suosittua. Voin keskustella ihmisten kanssa eurodancesta ja heidän reaktionsa ovat positiivisia, fani iloitsee.

Hän on saanut ystäviä ysäripiireistä, vaikka mukaan meneminen ensin pelotti. Felicia jännitti niin paljon, ettei pystynyt edes tanssimaan, vaan jökötti paikallaan kuin tönkkösuolattu muikku. Toisella kerralla meni jo paremmin ja nyt Felicia tuntee jo kaikki dj:t, joilta on saanut paljon tukea ja apua.

Eurodance ei ole jäänyt Felicialla vain fanittamisen tasolle. Hän on löytänyt tuottajan ja kirjoittanut tyyliä edustavan ysärikappaleen Pokemon in My Dreams, jota radiotoimittaja Oku Luukkanen on soittanut Radio Novan Retroperjantai -ohjelmassa. Sitä on kuunneltu Spotifyssa yli 70.000 kertaa.

Pokemon in My Dreams kuultiin viime kauden Putous-ohjelmassa MTV3-kanavalla, jossa se soi Mikko Penttilän sketsihahmo Amaryllis Yamamoton taustamusiikkina. Uuttakin musiikkia on tulossa. Näkövammaisten Airut julkaisee nyt ensimmäisenä Felician uuden eurodance-kappaleen nimen: se on Party in My Room.

Lisää Feliciasta ja hänen elämästään voi lukea hänen Hungry in Pori -blogissaan.

Kuvien kuvailut:

Felicia Prehn nojaa portaan kaiteeseen ja katsoo mietteliäänä kaukaisuuteen.

Felicia Prehn seisoo ja hymyilee, hänen päänsä yläpuolella katosta roikkuu tähden muotoinen valaisin.

Näkövammaisteatteri tulkitsee satusetää

Tällä kertaa Näkövammaisteatteri valitsi tehtäväkseen lastenteatteria. Tai ei ehkä ihan niinkään, sillä H.C. Andersenin satujen pohjalta dramatisoitu Hatunvaihtoa lastenkamarissa viihdyttää yhtä lailla aikuista katsojaa.

Teksti Marika Mäkinen

Kuvat Ali Kinnunen

Helena Rytin ohjauksessa on näyttämölle tuotu kuusi tunnettua ja vähemmän tunnettua Andersenin satua. Ruma ankanpoikanen, Isä tekee aina oikein ja Teekannu ovat ehkä ne tutummat, kun taas Kihlatut, Etana ja ruusupensas ja Kysy Amagerin muorilta vain lienevät vähemmän tuttuja.

Helena Rytin dramatisointi on oivaltava ja käytännöllinen, sillä se pitää sisällään myös kuvailutulkkauksen niin, että erillistä tulkkia ei tarvita. Roolihahmot vaihtavat hattuja ja muita vaatekappaleita ja tulevat siinä samalla kertoneeksi, keitä ovat ja millaisia pukineita nyt on päällä. Näin yleisö pysyy kiitettävästi selvillä siitä, missä mennään. Varsin näppärää! Satujen illuusio on rikottu niin, että näytelmän kehyskertomuksessa Olli, Anniina, Marianne, Niko, Ronja ja Karin, siis näyttelijät itse, ovat lastenkammarissa leikkimässä satuja. Välillä vähän kinastellaan, mikä satu seuraavaksi otetaan, mutta lopulta päästään yhteisymmärrykseen.

Kokoonpano Hatunvaihdossa on sekoitus konkaria, noviisia ja viime vuodet mukana olleita luottonäyttelijöitä. Lisäarvoa esitykseen tuo elävä musiikki, jonka loihtivat renessanssiluuttua soittava Ronja Oja ja sellisti Karin Viitanen.

H.C. Andersenin sadut ovat aina yhtä hauskoja ja liikuttavia eikä niihin kyllästy koskaan. Ne ovat myös universaaleja ja kulttuuriympäristöstä ilmeisen riippumattomia. Kaiken kaikkiaan niitä on yli 200 ja ne ovat suosittuja ympäri

maapalloa. Joskus olen kuullut, että vain Karl Marxia ja Raamattua olisi käännetty yhtä monelle kielelle kuin Andersenin satuja, kuka tietää. Andersen oli myös teatterimies ja näytelmäkirjailija, joten ei ihme, että hänen selkeän draaman kaaren varaan rakennetut sadut taipuvat erinomaisesti myös näyttämölle.

Hatunvaihtoa lastenkammarissa on pienimuotoista teatteria, jolla on paikkansa. Näkövammaisteatterin ohjelmistossa se on mukava välipala, kun teatteri on viime vuosina tehnyt kohtuullisen isoja ja varsin vaativiakin esityksiä. Koska sen näyttämöllepano on keveästi ja kekseliäästi toteutettu, se sopisi hyvin myös kiertueelle, mikäli sellaista on suunnitelmissa.

Nosto: Roolihahmot vaihtavat hattuja ja muita vaatekappaleita ja tulevat siinä samalla kertoneeksi, keitä ovat.

Kuvan kuvailu: Näkövammaisteatterin esiintyjiä, kaksi henkilöä seisoo edessä tyhjät lasipullot käsissään ja lätsät päässään, heidän takanaan keskellä seisoo yksi henkilö, joka pitelee kaksin käsin lierihatustaan. Paidat ovat värikkäät: pinkki, oranssi ja vihreä.

Tasavallan Presindentin Tervehdys

Näkövammaisten liitto saavuttaa tänä vuonna kunnioitettavan 90 vuoden iän. Vuosikymmenten aikana näkövammaisten asioista on pidetty huolta aktiivisesti ja vaikutettu laajasti suomalaisessa yhteiskunnassa. Asiat ovat parantuneet, mutta työtä on edelleen jäljellä.

Kun puhutaan ihmisen kohtaamasta vammasta, niin meidän olisi aina syytä muistaa, ettei ihmisellä itsellään ole mahdollisuutta päättää omalle kohdalleen osuvaa vammaa ja sen vakavuutta. Siksi pidän tärkeänä muistuttaa, että vammasta tai vammoista huolimatta me kaikki olemme ihmisiä elämän iloinemme ja suruinemme. Pidän erityisen tärkeänä liiton toimintaa tukemassa näkövammaisten mahdollisuuksia omaehtoiseen, turvalliseen ja runsassisältöiseen elämään. Osallisuus yhteiskunnassa voi vaatia erityistä tukea vamman vuoksi, mutta se on Suomen keskeisiä vahvuuksia; tuetaan ja autetaan siis jatkossakin kaikkia olemaan osallisina suomalaisessa yhteiskunnassa.

Näkövammaisten liitto tekee arvokasta työtä varmistaessaan, että näkövammaisten tarvitsemat palvelut kehittyvät sekä tarpeet tulevat kuulluiksi. Ja vielä tavalla, jossa myös lukuisille aktiivisille toimijoille annetaan mahdollisuus tehdä ja vaikuttaa. Näkövammaistyötä tehdään useissa yhdistyksissä, joiden tarvitsemana tukena Näkövammaisten liitto on toiminut menestyksekkäästi jo vuosikymmenien ajan.

Haluan onnitella Näkövammaisten liittoa 90 vuoden aktiivisesta taipaleesta ja toivottaa menestystä myös tuleville vuosikymmenille.

Sauli Niinistö

Tasavallan presidentti

Tietovisa

Kysymykset

1. Missä kaupunginosassa sijaitsivat Helsingin sokeainkoulu ja sokeain ammattikoulu vuoteen 1972?

2. Kuka on Helsingin ja Uudenmaan näkövammaiset ry:n puheenjohtaja?

3. Minkä kunnan alueella on Suomen a) eteläisin ja b) pohjoisin kohta?

4. Minkä maan edustaja voitti tänä vuonna eurovision laulukilpailut?

5. Minkämaalainen jalkapallomaalivahti on Lukas Hradecky?

6. Millä vuosisadalla vaikuttivat professorit H. G. Porthan ja Pehr Kalm?

7. Mitä tehdään mulperiperhosen toukan koteloista?

8. Ketkä presidenttimme syntyivät maamme nykyisten rajojen ulkopuolella?

9. Kenestä tulee Tanskan kuningas kuningatar Margaretan jälkeen?

Ässä: Kenen suomalaisen taidemaalarin nimessä on 17 kirjainta ja niistä vain viisi vokaalia, nekin samoja?

Vastaukset

1. Kalliossa

2. Anneli Iltanen

3. a) Kökarin (Bogskär) b) Utsjoen (Nuorgam)

4. Israelin

5. Suomalainen

6. 1700-luvulla

7. silkkiä

8. Lauri Kristian Relander (Kurkijoki) ja Martti Ahtisaari (Viipuri)

9. Kruununprinssi Frederikistä.

Ässä: Helene Scherfbeckin.

Suppaus

Suppaus on vapauttava ja meditatiivinen hittilaji

SUP-lautailu eli suppailu on rantautunut Suomeen muutaman viime vuoden aikana. Laji soveltuu erinomaisesti näkövammaisille ja on ainutlaatuisen monimuotoinen harrastus aurinkoisina päivinä

Teksti Markus Tihumäki

Kuvat Aatu Komsi ja Shutterstock

SUP-lautailu eli stand up paddle boarding on surffilaudan tapaisella laudalla melomista joko istuen, polvillaan, maaten tai seisten. Laudalla voi suorittaa myös hyvää lihaskuntoharjoittelua tai rauhoittavaa joogaa. Laji on hyvin monimuotoinen ja ottaa mukaansa kaikenkuntoiset vesiliikkujat.

-Suppaus ei edellytä edes sen parempaa kuntoa, koska siinä saa itse päättää tyylin ja vauhdin. Supata voi istualtaankin, toteaa pari kesää suppausta harrastanut Raisa Ticklén.

SUP-lautailu on alun perin kehitetty jo 1960-luvulla Hawaijilla surf-opettajien soveltamana. Nyt se on rantautunut vahvasti Eurooppaan ja myös Suomeen.

Helsinkiläiset näkövammaiset, toiminnallisesti sokea Ticklén sekä vaikeasti heikkonäköiset Jaana Argillander ja Ari-Pekka Saarela ovat jo rakastuneet kesien uuteen hittilajiin.

-Suppaus on todella hieno harrastus niille, jotka tykkäävät olla vedessä ja lähellä luontoa. Sen tuoma kehonhallinnan harjoitus ja tasapainon kehittyminen ovat myös erityisen hyödyllisiä näkövammaisille, Ticklén vakuuttaa.

Argillanderille suppaus tuo mieleen lapsuuden ja puroihin lipumaan laitetut pienet kaarnaveneet. Nyt Argillander on vain itse vekottimen päällä ja ohjailee sitä.

Huippukuntoiselle entiselle paralympia-hiihtäjälle SUP-lautailu on rentoutumista, mutta myös kovaa treeniä. Laudan päällä voi kuumana kesäisenä päivänä maata vaikka aurinkoa ottaen, mutta laudalla pystyy hyvin myös haastamaan itseään. Se vaatii vauhdikkaammin meloessa hyvää kehonhallintaa ja keskivartalo- tai reisilihaksia ja halutessaan saa helposti hien pintaan.

-On myös ihanaa, kun voi aistia meren liikkeen ja liikkua siinä mukana niin pinnassa. Kotiseutukin on erilainen mereltä katsottuna.

Pienellä, mutta tarkalla putkinäöllä suppaava Saarela unohtaa arjen joella.

-Se on hyvin meditatiivista ja rauhoittavaa.

Näkövammaisille ääretön mahdollisuus

Ticklén ja Argillander eivät kuitenkaan lähtisi yksinään suppaamaan. Sen sijaan paremmin näkevän henkilön seurassa SUP-laudan kanssa melominen on jopa poikkeuksellisen vapauttavaa.

-Olo on todella vapauttava, kun ei tarvitse olla kenessäkään kiinni. Ei tarvitse olla opastusotteessa eikä tandemin kyydissä, vaan kerrankin on helppo liikkua, Ticklén iloitsee.

Molemmat naiset ovat sitä mieltä, että näkevälle on kuitenkin tarvetta. Ystävä tai avustaja kertoo suunnista, tiedottaa mahdollisista veneen tuomista aalloista ja varoittaa kivistä tai matalikoista. Tutussa ja turvallisessa mökki- tai kotirannassa laiturille asetetun äänimajakan avulla lautailu saattaisi onnistua ilman avustajaakin.

-Olen kyllä kuullut lähes sokean miehen suppaavan navigaattorinkin kanssa, Argillander naurahtaa.

Sinänsä vesillä urheilu ei välttämättä vaadi edes uintitaitoa, kunhan on asianmukaisesti varustettu pelastusliiveillä.

-Vettä ei tietenkään voi pelätä, koska laudan kanssa voi hyvinkin kaatua. Lautailun voi tietysti suorittaa myös rannempana eikä syviin vesiin ole pakko mennä, paljon ratsastustakin harrastanut Ticklén sanoo.

-Itse en välttämättä täysin uimataidottomana lähtisi kokeilemaan. Mutta jos joku muu uskaltaa, niin siitä vaan, Argillander sanoo.

Suppaus on edullinen harrastus ympäri Suomen

SUP-välinevuokraamot ja ohjauspisteet ovat levinneet räjähdysmäisesti Suomessa viime aikoina Lautoja ja meloja myydään myös jo yleisesti retkeily- ja vesiurheilutuotteina tavarataloissa. Niitä on myyty kaupoista jopa loppuun räjähtäneen suosion myötä. Harrastus ei ole kallis ja rantojen vuokrapisteistä saa välineet hyvin tunniksi kerrallaan tai vaikka pitemmille retkille. Myös useamman kerran sarjakorttien suosio on lisääntynyt.

Esimerkiksi Helsingin Vuosaaren SUP Station Aurinkolahti tarjoaa välineet tunniksi 15 eurolla, koko vuorokaudeksi 65 eurolla tai kymppikortin (10x2h) satasella. Oulussa puolestaan vuokraamo Lappis SUP tarjoaa välineet viikonlopuksi satasella.

SUP-vuokraamoja löytyy ympäri Suomea. Ensikertalaisille on tarjolla pienen hetken vieviä opastuksia tai SUP-kursseja halun ja tarpeen mukaan.

-Jos kuitenkin haluaa ostaa omat välineet, niin suosittelen ensin kokeilemaan erilaisia vaihtoehtoja esimerkiksi rantojen vuokrapisteissä. Lautoja löytyy halvempia ja kalliimpia, tasapainoisempia ja haastavampia. Päätöstä on hyvä miettiä oman tarpeen mukaan, Ticklén ohjaa.

Lautoja myydään markkinoilla parista sadasta aina reilusti yli tonnin myyntihintaan. Kokonaisen suppailusetinkin, johon kuuluu lauta, mela, nilkkaan kiinnitettävä laudan karkuremmi ja pelastusliivi, voi kuitenkin saada samalla hintaa.

-Kaikki välineet hankkiessa voi hyvä

kokonaisuus olla hintavampi, mutta sen jälkeen kaikki onkin ilmaista, kun Suomen vesistä ei tarvitse maksaa, vuokravälineisiin tyytyvä Ticklén jatkaa.

Vuokraamot myyvät myös aina kauden jälkeen kesän käytössä olleita lautoja. Saarela kertoo hankkineensa kaksi hyvälaatuista ilmatäytettävää lautaa puoleen hintaan Helsingin Töölönlahdella sijaitsevasta Hakuna Matatasta.

Porukalla nauttimaan kesästä

Paitsi että suppailun voi ottaa ohjelmaan rantalomilla ulkomailla, on se myös nautinto Suomen puhtaissa vesissä ja tuhansien rauhallisten järvien maisemissa.

-Suppailua on helppo harrastaa joissa, järvissä, meressä. Onhan se vähän tyynen ja lämpimän kelin harrastus, mutta kauniiden päivien osuessa kohdalle ehdottoman suositeltava, naiset kannustavat.

Saarela kehuu myös koiriensa suppausintoa.

-Ne ovat innoissaan suppailusta ja kulkeutuvat helposti laudalla mukana.

Suppausta voi harrastaa koko perheen ja isommankin porukan voimin.

-Parasta on se, että tämä on helppo toteuttaa isollekin porukalle. Yksi tai kaksi opasta matkaan ja näkövammaiset porukalla retkeilemään! Ticklén sanoo.

Kuvien kuvailut:

Ylhäältä päin kuvattu kuva miehestä sup-laudan päällä, suurin osa kuvasta on turkoosia merta.

Raisa Ticklén polvillaan suppilaudalla.

Jaana Argillander ja Ari-Pekka Saarela melkein törmäävät toisiinsa, kumpikin seisoo oman suppilautansa päällä.

Jaana Argillander seisoo suppilaudallaan.

Markus Tihumäki polvillaan suppilaudan päällä.

Siistiä vaikka aluksi haastavaa

Teksti Markus Tihumäki

"Aurinko lämmittää loppukesän kirkkaalta taivaalta. Pieni tuulenvire käy kehoon ja meren pintaan Vuosaaren Aurinkolahdella. Päälläni on shortsit, ohut tekninen pitkähihainen ja pelastusliivi. Saan ammattimaisen ohjauksen suppauksen välineistä ja tekniikoista vuokraajalta rannalla. Polvistun laudalle mela kädessäni ja minut työnnetään hiekalta mereen. "Wuuh, mitähän tästä tulee?"

Hetken jännitän ja pienen tärinän saattelemana haen tasapainoa laudalla. Pitkää liukua ei kuitenkaan tarvita, kun jo löydän melan kauhaisulla paremman ja turvallisen oloisen asennon. "Tämähän on aika jees!"

Melon auringonpaisteessa hyvällä fiiliksellä ja mukavan vilvoittavat pisarat hipovat ajoittain kehoani. Noin puolen tunnin rauhallisen harjoittelun jälkeen ja huomatessani vauhdikkaamman liu'un helpottavan tasapainoa, rohkaistun nousemaan seisomaan. Hoippuminen ja tasapainon hakeminen alkaa välittömästi yrittäessäni suoristua hyvin hitaasti. Lopulta seison ja jotenkin pieni tuulenvire tuntuu enemmän ollessani korkeammalla. "Vou, siistiä vaikkakin hieman haastavaa!"

Rohkaistun melomaan hieman enemmän enkä pelkää vettä. Kuuntelen takaa tulevia ohjeita kääntäen katsettani ja samalla kauhaisten melalla toiselta puolelta lautaa. "Damn!" Lennän hyvässä kaaressa laudalta, nousen nauraen veden alta ja hetken nautin vilvoittavasta vedestä. Vedän jalkaremmistä laudan luokseni ja näkevät ohjeistavat melan sijainnin. Kokemus hymyilyttää ja haluan uudestaan!"

Kuvan kuvailu: Lähikuvassa näkyy osa suppilautaa vedessä ja melovan miehen pohkeet, jalkaremmi on kiinni toisessa nilkassa.

Vaiettu köyhyys on näkövammaisten arkea

Pienituloisuus, aineellinen puute ja vajaatyöllisyys lisäävät Euroopan unionin mukaan köyhyys- ja syrjäytymisriskiä. Nämä kaikki ovat läsnä myös suomalaisten näkövammaisten elämässä.

Teksti Tytti Matsinen

Kuvat Shutterstock

Näkövammaisten tulotaso on valtaväestöön verrattuna alhainen. Toimeentulo muodostuu eri etuuksista sekä mahdollisista palkkatuloista. Suomessa suhteellisen köyhyyden raja on 1200 euroa kuukaudessa, mutta köyhyyden kokemus on henkilökohtainen.

-Nyt työttömänä tuloni ovat yleensä 600-700 euroa kuukaudessa. Tuohon 1200 euroon olen yltänyt vain muutamina sellaisina kuukausina, kun minulla on ollut työtä, kertoo työttömyyden myötä köyhyyteen pudonnut Saimi.

Toisenlaisiakin kokemuksia on:

-Elän köyhyysrajalla. Jo 200-300 euroa suuremmat tulot mahdollistaisivat aivan erilaisen, oman näköiseni elämän, pohtii nimimerkki Rahalla tasapainoileva. "Jos saan tuloja jostain, otan rahan mieluiten pimeänä, sillä muuten tulo vähennetään toimeentulotuestani. Jos tuloja olisi enemmän, menettäisin työkyvyttömyyseläkkeen."

-En ole kokenut itseäni köyhäksi sen jälkeen, kun aloin saada takuueläkettä muutamia vuosia sitten. Sitä ennen jouduin hakemaan toimeentulotukea, mikä oli ahdistavaa. Köyhyyden ja toimeentulon rajaa ei mitata vain rahassa, vaan myös yksityisyydessä ja oman elämän hallinnassa, kuvailee asumistuen ja takuueläkkeen varassa elävä Samuel.

Työ kasvattaa tuloja eläkkeelläkin

Työllä ja koulutuksella on keskeinen asema näkövammaisten köyhyydessä. Pelkän perusasteen koulutuksen päättäneiden näkövammaisten keskuudessa työelämään osittain tai kokoaikaisesti osallistuu 24 prosenttia, kun korkeakoulutetuista näkövammaisista työelämässä on 78 prosenttia. Moni työikäinen näkövammainen tekee osa-aikaisesta työtä (19 %) ja täystyöllisiä on vain hieman enemmän (22 %). Myös näkövammaiset yrittäjät ovat usein pienituloisia.

Palkkatulot tuovat leivän pöytään ja vapauttavat ainakin osittain siitä paperityöstä, jota erilaisten etuuksien hakeminen vaatii. Työ ei kuitenkaan paranna toimeentuloa ainoastaan palkan muodossa. Työnantajat tarjoavat usein muutakin kuin lakisääteiset minipalvelut. Nämä hyvinvointi- ja kulttuuripalvelut parantavat elämänlaatua.

Ne näkövammaiset, jotka jäävät työkyvyttömyys- tai vanhuuseläkkeelle tehtyään edes jonkin verran ansiotyötä, saavat parempaa eläkettä kuin ne, joiden työhistoria on hyvin niukka tai olematon. Usein tämä korkeampi eläke riittää pitämään ihmisen poissa köyhyydestä.

Työtulot eivät kuitenkaan automaattisesti pidä köyhyyttä loitolla. Etenkin suurissa kaupungeissa asumis- ja elinkustannukset ovat korkeat ja suurin osa näkövammaisista asuu yksin. Työssäkäyvien köyhyydestä puhutaan näkövammaisten keskuudessa hyvin vähän. Kun työtä on harvalla, ei palkkatuloista huolimatta niukaksi jäävästä toimeentulosta pidetä ääntä.

-Näkövammaisten keskuudessa puhutaan köyhyydestä vähemmän kuin vammattomien keskuudessa. Sen sijaan puhutaan paljon siitä, millainen kuva näkövammaisista annetaan ulkopuolisille. On pidettävä imagosta huolta, pohtii Samuel.

Tyyris ja tärkeä teknologia

- Työ on tie ulos köyhyydestä, mutta ei mitenkään helppo. Olen tehnyt provisiopalkattua työtä kotoa käsin. Tulot jäävät niin pieniksi, ettei Kela ole myöntänyt työtäni varten apuvälineitä, kertoo Saimi.

Apuvälineet liittyvät sekä köyhyyteen että työllistymiseen. Atk-apuvälineet voi saada opintoja tai työtä varten, mutta työttömälle tai eläkeläiselle Kela ei niitä myönnä. Tietotekniset apuvälineet mahdollistavat näkövammaiselle kuitenkin osallistumisen esimerkiksi sosiaalisessa mediassa tai näkövammaisten omilla sähköpostialueilla käytävään keskusteluun. Ne ovat myös itsenäisen tiedonsaannin ja asioinnin kannalta välttämättömiä.

-Ilman apuvälineitä tiedonsaanti on todella vaikeaa, harmittelee Samuel. "Köyhäkin voi osallistua ilmaistapahtumiin, mutta näkövammainen köyhä ei välttämättä koskaan saa tietoa tapahtumista, etenkään ilman apuvälineitä."

Kukkaroa kuormittavat myös muut apuvälineet sekä mahdollisten sairauksien hoito. Kelan lisäksi apuvälineitä myönnetään sairaanhoitopiireissä ja harkinnanvaraista tukea voi saada myös kunnalta. Asuinkunnasta riippuen näkövammaiset ovat keskenään eriarvoisessa asemassa, sillä kaikki kunnat eivät tukea myönnä.

-Apuvälineet ovat todella kalliita! Esimerkiksi 100 arkkia pistepaperia maksaa jopa kuusi euroa, kun 500-600 arkkia tavallista tulostuspaperia voi saada neljällä eurolla, puuskahtaa Saimi.

-Heikkonäköinen pääsee halvemmalla, laskee myös Samuel. "Pistenäyttö tai -tulostin on kallis hankinta."

Nuorten työllistyminen huolestuttaa

Näkövammaisten nuorten tulot muodostuvat usein nuoren kuntoutusrahasta ja vammaistuesta, jotka etenkin kotona asuvan nuoren tapauksessa ovat usein vammattomien ikätovereiden vastaavana aikana saamia tuloja suuremmat. Kun sopivien kesätöiden löytäminen on näkövammaiselle nuorelle vaikeaa, jättää moni kesätyöt kokonaan hakematta. Näkövammaisten liitolla (NKL) ei ole tarkkaa tietoa nuorten kesätyötilanteesta. Vielä joitakin vuosia sitten RAY:n kesätyötukea sai vuosittain 70-80 nuorta näkövammaista, joiden tiedettiin tuen avulla päässeen työuran alkuun.

-Ollaan tilanteessa, jossa opiskelijana tullaan toimeen verrattain hyvin, mutta valmistuvilla nuorilla on hyvin vähän työkokemusta ja ohut kontakti työelämään. Opiskeluaikana riittävältä tuntunut toimeentulo alkaa pian tuntua niukalta, jos työtä ei löydy ja tulot muodostuvat työttömyysturvasta tai työkyvyttömyyseläkkeestä, toteaa NKL:n työllisyyspäällikkö Taru Tammi.

Nykyinen työkyvyttömyyseläke muodostaa myös kannustinloukun, kun eläkkeen ohessa tuloja saa ansaita vain vähän. Tulorajan ylitys johtaa eläkkeen menettämiseen. Uusi, joustavampi eläkejärjestelmä on valtion tasolla vasta suunnittelupöydällä.

Sinnittely ja köyhyyden pelko

Köyhän näkövammaisen arki on sinnittelyä ja säästöjä haetaan esimerkiksi puolittamalla aterioita tai lääkeannoksia tai jätetään turvallisen ja terveellisen elämän mahdollistavia palveluita kuten koti- tai siivouspalvelu tilaamatta.

-Kun ei ole verotettavaa tuloa, ei kotitalousvähennystä voi hyödyntää, harmittelee Vuokko Jantunen, NKL:n toimeentuloturvan asiantuntija. "Harva näkövammainen vanhus tietää, että kunnallisten palvelujen kuten kotipalvelun maksuista voi saada alennusta."

Köyhyys näkyy arjen valinnoissa: kahden euron kahvimaksu kerhossa vai kaksi litraa maitoa kotiin. Palveluista kuten kampaajalla käymisestä tai konserttien tai teatteriesitysten kaltaisista sosiaalisista tapahtumista karsitaan ensin.

-Köyhänä olin tyytymätön ruokavaliooni, sillä söin paljon grillimakkaraa ja muuta halpaa ruokaa, kuvailee Samuel.

-Mietin tarkasti, lähdenkö syntymäpäiville, jos sinne odotetaan tuomisina lahjaa, tasapainoilee Saimi. "Tai jos lähden, mietin miten muut suhtautuvat siihen, että laitan yhteiseen lahjaan vain vitosen. Se on minulle suuri raha."

Köyhyyttä pelkäävät nekin, jotka eivät juuri nyt ole köyhiä. Työssäkäyvien näkövammaisten keskuudessa elää pessimistinen oletus, että työelämässä pysyminen vaatii ylisuorittamista kollegoihin verrattuna ja että ahkeroinnista huolimatta yt-neuvottelujen myötä heidät näkövammaisena irtisanotaan ensin.

-Pelko heikoksi tai huonoksi työntekijäksi leimautumisesta saattaa kasvaa niin suureksi, ettei uskalleta pyytää tavallisissakaan tilanteissa tukea esimerkiksi työterveydestä. Kokemuksemme mukaan näkövammaisia ei automaattisesti irtisanota ensimmäisinä. Vammaisuus ei ole laillinen irtisanomisperuste, muistuttaa Taru Tammi.

Hyvinvointi, riittävä toimeentulo ja vapaus köyhyyden pelosta ovat myös näkövammaisille ihmisille kuuluvia oikeuksia.

Tukea ja apua palvelujen hakemiseen ja ratkaisujen etsimiseen saa Näkövammaisten liiton alueellisilta oikeuksienvalvonnan asiantuntijoilta.

Juttua varten on haastateltu myös oikeuksienvalvonnan asiantuntija Elisa Montosta sekä Näkövammarekisterin tutkimuspäällikkö Matti Ojamoa. Kolmen köyhäksi itsensä kokevan tai aiemmin kokeneen näkövammaisen nimet on muutettu

Nosto: Ilman apuvälineitä tiedonsaanti on todella vaikeaa.

Kuvien kuvailut:

Kuvituskuva. Kädet pitävät lompakkoa auki, lompakossa ei ole mitään sisällä.

Kuvituskuva. Farkun tasku on käännetty housujen ulkopuolelle nurinpäin, kädessä on kolikko.

Avataan työmarkkinat kaikille

Työmarkkinajärjestöt ja sote- ja vammaisjärjestöt etsivät ratkaisuja osatyökykyisten työmarkkina-aseman parantamiseksi. Myös Näkövammaisten liitto on mukana.

Teksti Marika Mäkinen

Kuva Invalidiliitto

Osatyökykyisiä henkilöitä on Suomessa noin 600000, joten ihan pienestä joukosta ei ole kysymys. Ensimmäistä kertaa sekä sosiaali- ja terveysalan järjestöt että työmarkkinakeskusjärjestöt ovat yhdessä päättäneet etsiä ratkaisuja, joilla osatyökykyiset saataisiin nykyistä enemmän työmarkkinoille.

Järjestöt allekirjoittivat viime joulukuussa julkilausuman, jossa ne sitoutuivat ottamaan käyttöön konkreettisia keinoja, joiden avulla osatyökykyisten henkilöiden työllistyminen ja työssä jatkaminen helpottuu. Julkilausuman allekirjoittivat myös sosiaali- ja terveysministeri Pirkko Mattila ja työministeri Jari Lindström. Aloite julkilausuman kirjoittamisesta tuli Osatyökykyisille tie työelämään -kärkihankeen (OTE) kautta.

Kaiken kaikkiaan mukana on 14 järjestöä. Niiden joukossa on keskeiset vammaisjärjestöt ja muun muassa Akava, SAK, Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja STTK.

Jokainen järjestö on osaltaan tehnyt lupauksen, johon aikoo tulevan yhteistyön aikana sitoutua. Näkövammaisten liiton lupaus on antaa yksilöllistä neuvontaa työelämän haasteiden ratkaisemiseen. Liitto on lupautunut huolehtimaan siitä, että jokaisella on tulevalla työpaikallaan sopivat tietotekniset apuvälineet. Myös työterveyshuoltojen kanssa tehdään yhteistyötä niin, että ihminen voi jatkaa työssään, vaikka näkö heikkenisi tai menisi kokonaan.

Lisää tietoa tarvitaan

-Vammaisten ihmisten työmarkkinaosuus on huono, vaikka koulutustaso on hyvä, sanoo yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä.

Hänen mukaansa 90 prosenttia vammaisista kokee, että he ovat eriarvoisessa asemassa työmarkkinoilla juuri vammansa vuoksi. Myöskään rekrytointijärjestelmät eivät aina sovellu vammaisille ihmisille.

Erityisasiantuntija Patrik Tötterman työ- ja elinkeinoministeriöstä muistuttaa, että rekrytoinnissa työnantajat katsovat ensisijaisesti asennetta, motivaatiota ja osaamista, eivät vammaa sinänsä. Hänen mukaansa suurimpia syitä osatyökykyisten työllistymiselle on työnantajien tiedon puute.

-Tarvitaan totuudenmukaista tietoa esimerkiksi työtä hakevan työkyvystä ja sen mahdollisesta vaihtelusta, työn mukautukseen saatavasta tuesta, eläkemaksujen ja työkyvyttömyysajan palkan kompensaatiosta ja mahdollisten kuntoutusjaksojen sijaisjärjestelyistä.

Työnantajille tukijärjestelmä on Töttermanin mukaan varsin pirstaleinen ja hankalasti hahmotettava.

-Heille on epäselvää, mitä mistäkin luukulta saa.

-Ratkaisu tähän voisi olla työkykykoordinaattori, joka neuvoo mistä ja minkälaista palvelua on saatavilla.

Invalidiliiton pääjohtaja Petri Pohjonen uskoo, että työmarkkinoilla meneillään oleva muutos ja uudistuminen voi parhaimmillaan tarjota huimia mahdollisuuksia myös vammaisille ihmisille. Hän kuitenkin kritisoi osatyökykyinen -termiä.

-Se antaa vaikutelman, että me vammaiset pystymme tekemään vain osan työstä emmekä saa aikaa mitään kovin kelvollista, ja tämä taas hämärtää vammaisten työllistymisen mahdollisuuksia.

Hän peräänkuuluttaa vammaisilta rohkeutta ja uskoa omiin kykyihin ja työnantajilta ymmärrystä erilaisuuden hyödyistä.

-Erilaisuus on työyhteisön voimavara, hän sanoo.

Kuvateksti: Invalidiliiton pääjohtaja Petri Pohjonen

Kirjakorva: Hyvän ja pahan taistelu

Teksti Tarja Räisänen

Pauliina Rauhala (s. 1977) kuvaa Synninkantajissa aikaa, jota ei voi itse muistaa, mutta johon hän on lestadiolaisessa yhteisössä joutunut törmäämään, saaden usein kysymyksiinsä vastaukseksi vain hiljaisuuden. Rauhala on avannut kaappien ovet ja näyttänyt luurangot.

Jokaisella suljetulla yhteisöllä on aika, jossa tapahtuu ylilyöntejä eikä siitä mielellään puhuta. Lestadiolaisuudessa tuntuu salaisuuksia olevan paljon. Yhteen niistä, 1970-luvun hoitokokouksiin, Rauhala paneutuu teoksessaan Synninkantajat. Hän itse kertoi eräässä haastattelussa, että kaikki ne, joiden puoleen hän kääntyi, eivät halunneet puhua asiasta. Niitäkin löytyi, jotka kertoivat ja lisäksi kirjassa viitataan hoitokokousten pöytäkirjoihin.

Synninkantajissa annetaan ääni niin syntisille kuin heidän paljastajilleen. Kertojia on monta ja aluksi jouduin aprikoimaan kuka kukin on. Kerrottakoon siis tässä, että Aaron on Rakelin ja Matin poika, Aliisa hänen mummonsa ja Aurora tätinsä äidin puolelta. Taisto puolestaan on Aaronin isän isä.

Tarina kutoutui auki pikku hiljaa aina dramaattiseen loppuun saakka. Eri luvuissa nousi esiin myös se, että kukaan meistä ei ole läpeensä hyvä tai paha ja joskus olemme vain olosuhteiden uhreja - vai olemmeko? Missä menee tottelemisen ja omantunnon raja? . Yksi teoksen kantavista teemoista on rakkaus, ilmaistu tai ilmaisematon, joskus jopa tiedostamaton.

Pidin kovasti Rauhalan esikoisteoksesta Taivaslaulu. Synninkantajat on kaunis teos, mutta aivan erilainen. Oikeastaan enemmän kuin tarinankerrontaa se on pohdintaa ja

luontoa. Minun makuuni jopa liikaa. Käytännön ihmisenä en jaksa uskoa, että kukaan voi jatkuvasti olla niin kaunopuheinen ja filosofinen. Ehkä olen vain kateellinen.

Suosittelen Synninkantajia kaikille niille, jotka osaavat lukea rivien välistä tai meidän äänikirjan kuuntelijoiden kannalta kuulla myös sen, mikä jätetään sanomatta. Lukijana Vuokko Hovatta selvisi hyvin niin naisten kuin miehen ja pojan äänenä.

Rauhala, Pauliina: Synninkantajat.

Gummerus 2017.

Lukija Vuokko Hovatta.

Kuvan kuvailu: Kirjan kansikuva, Pauliina Rauhala: Synninkantajat.

Aktivisti: Ääni on mielen peili

Muista katsoa silmiin. Näin minulle opetettiin, kun olin lapsi. Ja minä katsoin. Näin erilaisia ilmeitä. Usein iloisia, lempeitä, ymmärtäväisiä. Joskus jotenkin outoja, vihamielisiä. Nyt olen sokea eikä näköni riitä silmiin katsomiseen. Mielelläni näkisin kasvot vieläkin, mutten jaksaisi tehdä vaistonvaraisia tulkintoja.

Kun ei tarvitse tuijottaa silmiin, voi syventyä ääneen. Ilmeeseen odotetaan usein reaktiota. Jos ei näe virnistystä, ei ole pientä velvollisuutta hymyillä takaisin. Saa ottaa rennosti ja keskittyä kuuntelemiseen.

Äänestä voi kuulla tai ainakin kuvitella kuulevansa esimerkiksi iloa tai huolta, energisyyttä tai väsymystä, ystävällisyyttä tai kielteisyyttä. Voi myös aistia hienoviritteisempiä asioita, kuten kiinnostusta tai kyllästymistä. Kielteisiä tunteita ei yleensä haluta paljastaa kuin läheisille. Moni haluaa peittää aidot tunteensa, mutta harva osaa näytellä uskottavasti.

Mielestäni ääni on paljastavampi kuin ilme. Puheessa on vaikea pitää yllä teeskenneltyä nuottia. On helpompi esittää pokerinaamaa, kuin poistaa vivahteet äänestään. Ääni ei kuitenkaan aina seuraa ilmettä. Ääni voi olla rauhallinen, mutta silmät kyynelissä - tai päinvastoin, synkkä ääni, mutta iloiset silmät. Sokeana täytyy todeta, että on harmillista, kun ristiriitoja ei näe. Välittääkö pelkkä äänen kuuleminen riittävästi tietoa? Näkevä ystäväni on sitä mieltä, ettei välitä.

Sanatonta viestintää, kuten silmien tai pään pyörittelyä, aistii joskus ympärillään. Pyörittelijä ei luultavasti ole rekisteröinyt valkoista keppiä eikä oivaltanut, ettei ilmeillä puhuminen mene sokealle perille.

Sanattomalla viestinnällä voidaan rajata sokea keskustelun ulkopuolelle ryhmätilanteessa. Ei ole helppo kysyä: viestittekö ilmeillänne ympärilläni? He, jotka ilmeilevät sokean ympärillä, tuskin sitä myöntävät. Sanatonta viestintää kohdatessaan sokea ei voi oikein muuta, kuin miettiä tehneensä ehkä virhetulkinnan ja yrittää unohtaa.

Olisiko jutellessa viisainta vain omaksua sanoma eikä tehdä tulkintoja? Tuskin. On kiinnostavaa miettiä myös ääntä, jolla juttu kerrotaan ja puhujan persoonaa. Ihminen on jännittävä palapeli, kun häntä ei näe.

Olli Lehtisen mielestä katse on hämmentävämpi kuin ääni.

Kuvan kuvailu: Olli Lehtinen seisoo seinän vieressä hymyillen. Hänellä on keltainen kauluspaita, punainen lippis ja oranssit aurinkolasit.

Ilmoitukset

Kurssit, leirit

"Työelämäpalvelut esittäytyy - kuinka voimme auttaa?"

Webinaarisarja "Työelämäpalvelut esittäytyy - kuinka voimme auttaa?" jatkuu lokakuussa 2018

Näkövammaisten liiton entiset työllisyyspalvelut ovat nyt työelämäpalvelut!

Webinaareja järjestetään syksyllä 2018 kolme ja keväällä 2019 kolme, maanantaisin klo 18-19.15. Alustajina toimivat NKL: n Työelämäpalvelujen ja Kuntoutus-Iiriksen työntekijät, kokemuksiaan jakavat myös opiskelevat ja työssäkäyvät näkövammaiset henkilöt.

Webinaarit välitetään nettiradion avulla: http://radio.nkl.fi. Webinaarisarja on maksuton. Tule kuuntelemaan ja kysymään! Ilmoittaudu haluamaasi webinaariin viimeistään viikkoa aiemmin puhelimitse 050 409 8690 tai seuraavasta linkistä: https://link.webropolsurveys.com/S/69F74B0979876142

Tervetuloa mukaan! Näkövammaisten liiton työllisyys- ja yrittäjyysneuvojat

WEBINAARIT syksyllä 2018 ja keväällä 2019:

Ma 1.10.2018 klo 18-19.15. Uuteen alkuun ammatillisella kuntoutuksella: Mitä, miksi, milloin? Mitä ammatillinen kuntoutus on, mitä se voisi olla? Ammatillisen kuntoutuksen eri mahdollisuudet.

Ma 29.10.2018 klo 18-19.15. Palkkatöihin vai yrittäjäksi? Töitä toisen palveluksessa: Osa-aikatyö, kokopäivätyö, työnteko eläkkeen ohella.

Ma 12.11.2018 klo 18-19.15. Yrittäjäainesta? Millä edellytyksillä? Mitä se vaatii?

Ma 21.1.2019 klo 18-19.15. Työtä ja tukea: Kuinka yhdistää työnteko ja erilaiset tuet?

Ma 25.2.2019 klo 18-19.15. TE-toimistosta kasvupalveluihin: Vammainen työnhakija ja/tai tuensaaja kasvupalvelujen pyörteissä.

Ma 25.3.2019 klo 18-19.15. Ota yhteyttä! Näkövammaisten liiton Työelämäpalvelujen palvelut ja tuotteet tutuiksi.

Näkövammaisten leiri

Järjestetään hengellinen leiri näkövammaisille ajalla 30.7.-3.8.2018 (ma-pe) Evankelistakodilla Mänttä-Vilppulassa. Evankelistakodin osoite on Ajosharjuntie 59.

Raamattutuntien pitäjäksi tulee Jori Asikainen Keravalta. Käsittelemme Raamatusta Jobin kirjaa. Musiikkivastuussa ovat Tarja ja Jouko Varjonen. Musiikissa mukana myös Jori ja Tabita Asikainen.

Jos tarvitset avustajaa, voit tulla tutun avustajan kanssa. Paikan päälle tulee myös yleisavustajia, jotka auttavat mm. ruokailuissa ja yleisissä tilanteissa.

Leirin ohjelmassa on mm. raamattutunteja, yhteislaulua, musiikkia, leikkejä ja pelejä sekä ohjelmallinen nuotioilta makkaranpaistoineen rannalla. Torstai-iltana teemme retken Mäntän helluntaiseurakuntaan, jossa olemme mukana kokouksen kulussa.

Varattavissa on myös jalkahoitoa 30 min = 25 e, käsihoitoa 30 min = 15 e, hieronnat 30 min = 25 e, 60 min = 45 e. Ota siis mukaasi käteistä rahaa, jos haluat näitä hoitoja.

Leirin hinta koko ajalta on 200 e/henkilö, avustajat ja lapset 100 e/henkilö, molemmat hinnat sisältävät täysihoidon.

Helsingin suunnalta tulee opas Riitta Lindlöf (puhelin 050 300 1934), jonka kanssa samassa junassa voivat tulla sieltä päin tulevat leiriläiset. Evankelistakodilta tullaan vastaan linja-auto- ja rautatieasemalle Vilppulaan.

Ilmoittautumiset viimeistään su 15.7. Evankelistakodille (lankapuh.) 03 471 6208 tai (matkapuh.) 050 5254130. Ilmoittautuessasi kerro mahdollisista ruoka-aineallergioista ja hieronta- tai jalka- tai käsihoitovarauksesta. Leirille otetaan osanottajia ilmoittautumisjärjestyksessä. Lisätietoja antaa Tarja Varjonen p. 050 574 8228 tai Jouko Varjonen p. 045 7710 3027.

Leirin järjestäjänä toimii Hyvä Sanoma ry sekä Evankelistakoti.

Toivotamme sinut ja avustajasi sydämellisesti tervetulleeksi virkistymään kotoisasta yhdessäolosta, vertaistuesta ja hengellisestä sanomasta. Odotamme innolla leiriä. Ota rohkeasti yhteyttä ja tule mukaan.

Tapahtumat

Retki Lappeenrantaan Marjolaan Käsityöntekijöiden kesäpäiville 11.-12.8.2018

Näkövammaiset Käsityöntekijät ry:n kesäpäivät vietetään Lappeenrannassa loma- ja kokoushotelli Marjolassa, joka sijaitsee luonnonkauniilla niemellä, muutaman kilometrin etäisyydellä Lappeenrannan keskustasta, osoitteessa Mikonsaarentie 15, 53300 Lappeenranta.

Kesäpäivien yhteydessä järjestetään myös käsitöiden myyntinäyttely sekä arpajaiset.

Lähtö lauantaina 11.8. Charter One Oy:n bussi lähtee Vantaanlaaksosta Emännänkujan pysäkiltä klo 7.30 ja Helsingistä Mikonkadun tilausajopysäkiltä klo 8.00. Mahdollisuus tulla kyytiin myös Porvoosta, Grilliravintola Herkkules Porvoo 1 etelä, klo 9.00.

Paluu sunnuntaina 12.8:

Lähtö Marjolasta n. klo 14.30. Matkalla pysähdymme Porvoossa mm. Tekstiiliteollisuuden myymälässä. Tavoitteena saapuminen Helsinkiin on n. klo 19.

Meno-paluu linja-autokyydillä 25 e, maksetaan bussissa.

Päivien ohjelma lähetetään kesäpäiville ilmoittautuneille ilmoittautumisajan jälkeen.

Majoitus on 2-3 hengen huoneissa, hinta (ruokailut + majoitus) 107 e/hlö, ei-majoittuville päivällinen 25 e/hlö ja lounaat 10 e/hlö.

Kerro ilmoittautumisen yhteydessä mahdolliset ruokarajoitteet. Varaa ilmoittautuessasi myös oma myyntipöytäsi näyttelyyn.

Lisätietoja p. 0500 106 610. Sitovat ilmoittautumiset 31.7 mennessä Kaarina Haikaralle, p. 0500 106 610 tai nakovammaiset@kasityontekijat.fi

Sekalaista

Porin Jazzeille ja Rauman Bluesiin etu näkövammaiskortilla

Pori Jazz 14.-22.7.2018 Porissa ja Rauma Blues 10.-11.8.2018 Raumalla

Näyttämällä valtakunnallista näkövammaiskorttia ja todistamalla henkilöllisyyden, pääsee näkövammaisen opas ilmaiseksi. Näkövamman

haitta-aste on oltava vähintään 75 %.

Etu koskee Jazzeilla Kirjurinluodon konserttipuiston konsertteja.

Myydään - ostetaan

Myydään

NOKIA E 52 näppäinpuhelin. Talks Zooms suurennus / ruudunlukuohjelmalla, ym. varusteilla. Käyttöohjekirjat mukaan.

Tiedustelut - kerron lisää p. 0400 735 195

Aineiston aikataulu

Airut 8/2018 ilmestyy 15.8.2018. Ilmoitukset viim. 26.7.2018.

Katso loppuvuoden aikataulut mediakortistamme osoitteesta www.nkl.fi/airut. Ilmoitukset jätettävä ilmoitettuna päivänä klo 15.45 mennessä, mielellään sähköpostitse airut@nkl.fi

Toimituksella on oikeus muokata lehden aineistoja ja käyttää lehden juttuja www-sivuillaan. Toimitus ei vastaa tilaamatta jätetyn aineiston säilyttämisestä tai palauttamisesta. Lehdessä ei julkaista voimakkaasti poliittisia tai uskonnollisia kirjoituksia.

Takasivu

Kuntoutuskeskus Kankaanpää

Valitse sinäkin Kankaanpää!

Tervetuloa monipuoliseen hyvinvoinnin keskukseen näkövammaisten sopeutumisvalmennuskursseille. Seuraavia alkavia kurssejamme ovat:

Aikuisille

72316 alle 68-vuotiaille 06.08.-10.08.2018

72321 yli 68-vuotiaille 24.09.-28.09.2018

Yläkoululaisille ja peruskoulun päättäneille nuorille

72332 23.07.-27.07.2018

72333 10.12.-14.12.2018

Näkövammaisten lasten perheille

72341 25.06.-29.06.2018 alakoululaiset

72340 09.07.-13.07.2018 alakoululaiset

72339 23.07.-27.07.2018 koulunsa aloittavat

72336 27.08.-31.08.2018 1-2-vuotiaat ja alle kouluikäiset

Kurssit ovat asiakkaille maksuttomia!

Henkilökunnan asiantuntemus, luotettavuus ja uskottavuus: 4,9 / 5,0 - Soilikki Viljasen kyselytutkimus vaativan lääkinnällisen yksilökuntoutuksen asiakkaillemme 2017 (Eetti & Inno -hanke)

25 vuotta

Polku parempaan.

Kysy lisää kuntoutussihteeriltä: p. 050 394 7524

Kelankaari 4, puh. 02 57 333, kuntke.fi